EXERCITUS GERMANICUS INFERIOR

BARBARICUM

FRANKIT

Suuri, voimakas, itsepäinen, sotaisa ja sisäänpäinlämpiävä germaanikansa, joka asuttaa Rein- ja Weser -jokien välimaastoa. Frankkien valtakunta on yhdistynyt useista eri heimoista, joita ovat mm. Usipeti, Tencteri, Bructeri, Sugambri ja Ansivari. Myös Rooman imperiumin alueelle tunkeutuneet hetwaret lasketaan frankkien joukkoon. Frankit voidaan jakaa vielä erikseen joki- ja merifrankkeihin, joista jälkimmäisen asuvat yhä Reinin itärannalla ja jälkimmäiset ovat tunkeutuneet batavien muinaisille asuma-alueille Ala-Germanian provinssin puolelle.

Frankkien tärkeimmät keskukset Reinin varrella ovat Marhburh ja Franconofurd. Frankkeja johtavat sota-aikaan valitut päälliköt, joita kutsutaan roomalaisilta lainatulla nimellä dux, sekä uskonnolliset kuninkaat. Nykyiset kuninkaat ovat dux Marcomerin pojat Faramir ja Faramund. Kansaa vallitsevat roomalaisilta saatujen vaikutteiden ansiosta regaaleiksi kutsutut päälliköt, jotka ovat samalla suurmaanomistajia. Frankkien tärkein jumala on Wodan, sodan, kohtalon ja kuninkaiden jumala. Wodan on myös psykopompos joka johdattaa kaatuneitten sankarien (einherjar) sielut taivaaseen.

Frankin kielessä frank tarkoittaa vapaata miestä. Frankkiyhteiskunnassa vapaus ei ulotu naisiin tai lukuisiin orjiin, jotka ovat yleensä Rooman alueelta ryöstettyjä roomalaistuneita kelttejä. Frankit tekevät erinomaisia aseita, joista kuuluisin heittokirves francisca. Miekatkaan, usein roomalaisen mallin mukaiset, eivät ole tavattomia frankkien käsissä. Frankit ovat oppineet myös käyttämään tehokkaasti roomalaisilta omaksumaansa angoksi kutsuttua raskasta heittokeihästä, jossa on pitkä panssarinläpäisevä metallikärki. Frankit tunnistaa helposti omintakeisista töyhtökampauksistaan ja raidallisista kuoseistaan.

Vuoden 260 jKr. jälkeen frankkeja on tunkeutunut sankoin joukoin sekä luvalla että väkisin Rooman imperiumin puolelle. Useat heistä ovat asettuneet viljelemään maata sotien autioittamaan Germania Inferioriin. Frankit ovat sodassa useimpia naapurikansojaan vastaan mutta liitossa burgundien kanssa, joita hallitsee roomalaisiltakin rikkaita lahjoja saanut kuningas Ammius ja taikataitoinen puolisonsa Grimhild. He ovat naittaneet molemmat tyttärensä Faramirille ja Faramundille. Burgundien herra Ammius on jo vanha ja joutuu luovuttamaan valtansa pian nuoremmille. Nuori Gibica, Ammiuksen poika, on kasvanut frankkien hoivissa, mutta yhtä varteenotettava kuningasehdokas on Gibican eno Hagena.

FRIISIT

Pohjanmeren rannikolla ja Lacus Flavon ympärillä elävä suhteellisen sivistynyt germaanikansa, jonka tärkeimmät elinkeinot ovat kalastus, kauppa, karjatalous ja rantarosvous. Ennen saksien tuloa friisiläiset rosvot olivatkin Pohjanmerellä jatkuva vaiva. Friisiläiset kauppiaat purjehtivat yhä kaikkialle Pohjolaan, daanien Heorotiin, Rügenille, eestien maahan ja Thuleen asti. He ovat yksi roomalaisten tärkeimmistä kauppayhteyksistä Skandinaviaan ja Itämerelle, josta tuodaan kallisarvoisia turkiksia ja himoittua meripihkaa. Kauppa on tehnyt friiseistä rikkaita, mutta viimeisten parin sukupolven aikana heidän onnensa on kääntynyt sotaisten frankkien tunkeutuessa viljaville alamaille.

Friisien keskuudessa valtaa käyttävät käräjät, jotka valitsevat keskuudestaan kansankuninkaat. Friisien länsipuolella asuvat heidän läheiset sukulaisensa ja liittolaisensa keihäsdaanit, Ingwen kansa (ingaevones), joiden kanssa friisit ovat jatkuvassa kanssakäymisissä mm. uskonnollisissa asioissa.

Keihäsdaanien esi-isä ja suojelusjumala on Fraujaz Ingwaz, daanikielellä Ingunar-Frey ja friisiksi Fro Ing. Fraujaz Ingwaz on vanha hedelmällisyyden, rauhan, sukupuolisen kanssakäymisen, kuoleman ja pyhän kuninkuuden jumala. Sekä friiseillä että ingwenväellä kuninkaan rooli on ensi kädessä sakraalinen; kevätuhrissa hän yhtyy papittareen tuottaen pelloille kasvuvoimaa ja perheille menestystä. Friisien esi-isä on Scyld Scefing, "Kilpi Lyhteenpoika", joka toi ohran friisimaahan. Scyld, tai Beow kuten häntä myös kutsutaan, on oluen, runouden ja kaupankäynnin jumala.

Friisien sotajoukkoja johtavat heidän kansankuninkaansa aseistettuine seurueineen (gestir). Kansankuninkaat voivat nostaa myös kaikki vapaat miehet mukaan sotaretkille. Tavallisen miehen aseistus käsittää nahkakilven, kirveen ja angon. Friisien vauraus näkyy siinä että päällikköjen seuralaisilla ja vasalleilla (thegn) on usein komeat rautakypärät ja kelttiläiset rengaspaidat. Friisien nykyinen kuningas on rikkauksistaan kuulu Finn Folcwalding, joka on naimisissa keihäsdaanien Hildeburhin kanssa. Heidän pääkaupunkinsa on Finnsburh. Friisien läheisillä suhteilla Romaniaan on pitkät perinteet: Kaksi friisikuningasta kävi valtiovierailulla pääkaupungissa Roomassa jo vuonna 811 auc (58 jKr.).

Finn Folcwaldingin lisäksi valtaa Friisimaassa käyttävät kuukalenteria ylläpitävät papit ja papittaret.

Finnsburh, friisi-Folcwaldingien kauppapaikka ja kuninkaansali.

ROMANIA

Reinin limes-rajalinjan eteläpuolinen osa Alankomaita muodostaa Germania Inferioriksi kutsutun Rooman imperiumin rajamaakunnan. Sen asujamisto muodostuu monista eri etnisistä ryhmistä. Maaseudun ja pikkukaupunkien asukkaat ovat gallo-roomalaisia bataaveja eli latinaa äidinkielenään puhuvia kelttejä. Kaksi suurinta kaupunkia ovat monikulttuurisia roomalalaisia kolonioita, joiden asukkaat ovat italialaisten veteraanien ja myöhemmin muuttaneiden kelttien ja germaanien jälkeläisiä. Colonia Agrippinassa ja Ylä-Germanian pääkaupungissa Treverorumissa asuu lisäksi huomattavat brittiläis- ja juutalaisvähemmistöt.

Provinssin väkiluku nousi Pax Romanan jatkuessa tasaisesti koko 100-luvun ajan jKr., kunnes 3. vuosisadan alkupuolella alkoivat koettelemukset. "Antoninusten rutto" eli pestis hävitti paikoin kolmasosan kaikesta ihmisasutuksesta. Meri söi rantavallit puhki ja rantaviiva siirtyi paikoitellen jopa parikymmentä kilometriä. Frankkien ilmestyminen samoihin aikoihin Reinin itärannalle aloitti jatkuvien kahakoiden ajan, ja lisäksi sisällissodat, kulkutaudit ja nälänhädät ovat verottaneet väkeä. Frankkien suuri hyökkäys vuonna 275 jKr. autioitti lähes koko maaseudun. Nyt jokivarsille on asettunut asumaan sankoin joukoin barbaareja, joita ei voi pitää Rooman esivallalle uskollisina. Näiden laittomien maahanmuuttajien lisäksi rajamaakuntaan on jo ennestään perustettu sotilassiirtokuntia (laeti) Rooman puolella taistelleille alaaneille ja sarmaateille.

Koettelemusten syytä ei ole täysin ymmärretty. Yksi yleisimmistä selityksistä on, että maan jumalat ovat vihastuneet ihmisille jotka ovat luopuneet vanhoista tavoista ja oikeista palvontamenoista. Gallialainen druidi on kertonut, että koko Rein-joki on kirottu.

KAUPUNGIT

Roomalaiset kaupungit jaetaan vanhastaan neljään luokkaan:

• Municipium: Itsehallinnollinen kunta, jolla on kansalaisoikeudet
• Colonia: Roomalainen siirtokunta
• Civitas: Kansalaisoikeudeton kunta tai heimon asuma-alue
• Vicus: Kylä tai taajama.

Jako on osittain vanhentunut sillä kaikilla vapailla asukkailla on nykyään Rooman kansalaisoikeudet, ja kaupungin muinainen status näkyy enää lähinnä sen asemakaavan muodossa ja julkisissa rakennuksissa.

COLONIA ULPIA TRAIANA

Ala-Germanian toiseksi suurin kaupunki Colonia Ulpia Traiana (aiemmin 10 000 asukasta) on saanut nimensä rakennuttajaltaan keisari Ulpius Trajanukselta. Paikalliset asukkaat tuntevat kaupungin myös lempinimillä "Kolmaskymmenes" ja "Xanten". Siirtokunta on varustettu vahvoin muurein, jotka on rakennettu Brohl-laakson louhosten harmaakivestä. Muureilla on yhteispituutta 3,4 kilometriä. Colonia Traianaan on rakennettu kaikki roomalaisen kaupungin mukavuudet: Julkinen kylpylä, teatteri, basilika ja raikasta vettä tuova akvedukti.

Suurin osa asukkaista on käsityöläisiä ja maanviljelijöitä. Kaupunkia ympäröivä maaseutu tuottaa ruista, vehnää, maitotuotteita ja lihaa. Kaupungin talous on ollut aina riippuvainen Ala-Germanian armeijasta (EXGERINF); useimmat käsityöläiset savenvalajista pyöränkorjaajiin ovat tavalla tai toisella sotaväen palveluksessa.

Vuoden 260 jKr. frankkihyökkäys jätti kaupungin rauhaan sen paksujen ja korkeiden muurien vuoksi, mutta vuoden 275 jKr. invaasion aikaan Colonia Traiana ei ollut yhtä onnekas. Suurin osa XXX legioonan kohorteista oli sotaretkellä imperiumin toisella puolella, ja prefekti Cassius Victor joutui puolustamaan kaupunkia vain häthätää kootun nostoväen voimin. Roomalaiset vetäytyivät 15 kilometriä etelään sijaitsevan Castra Veteran suojiin, ja Colonia Traianasta tuli joksikin aikaa aavekaupunki. Nyt kun jonkinlainen järjestys on palaamassa Alankomaihin, Colonia Traianan asukasluku on alkanut taas nousta. Hävityksen jäljet näkyvät kuitenkin kaikkialla.

COLONIA AGRIPPINA

Provinssin pääkaupunki, Colonia Agrippina, on yksi suurimmista asutuskeskuksista Alppien pohjoispuolella (perustettu 37 eKr., 20 000 asukasta). Se sijaitsee muinaisen ubien heimon markkinapaikalla. Kaupungin perustaja on Julius Caesar, jonka nimeä kantava marmorinen temppeli kauniine korinttilaisine pylväineen koristaa kaupungin ydinkeskustaa. Temppeli ja koko asutus tunnettiin ennen nimellä Ara Ubiorum, Ubien alttari. Colonia Agrippinan keisarillisessa temppelissä säilytetään useita kuuluisa pyhäinjäännöksiä, kuten Julius Caesarin miekkaa. Kaupunkioikeudet Colonia Agrippina sai keisari Claudiuksen hallituskaudella vuonna 50 jKr. Lisänimensä kaupunki sai nimensä Claudiuksen vaimolta Agrippinalta, joka oli syntynyt siellä.

Colonia Agrippina on rakennettu perinteiseen ruutukaavaan. Kaupungin mahtavin rakennus on keisarillinen hallintopalatsi Praetorium, joka kattaa 3½ hehtaaria kaupungin pinta-alasta. Kahdensadan vuoden aikana kertyneet upeat mosaiikit, veistokset ja kuuluisien mestareiden tekemät paneelimaalaukset koristavat Praetoriumin halleja ja sisäpihoja, joissa provinssin maaherra ottaa vastaan vieraansa. Kaksi Rooman hallitsijaa on julistettu keisareiksi tässä rakennuksessa, Vitellius ja Trajanus. Yhdestä jumalallisen Trajanuksen käyttämästä huoneesta on tehty hänen kuolemansa ja taivaaseenastumisensa jälkeen keisarikultin kappeli, jossa säilytetään Trajanukselle kuuluneita henkilökohtaisia tavaroita ja kryselefantiinista (norsunluuta ja kultaa olevaa) näköispatsasta.

Provinssin pääkaupunkina Colonia Agrippinassa on Keisarikultin temppelin lisäksi Capitolium, kopio Roomassa sijaitsevasta Juppiter Optimus Maximuksen temppelistä, jossa palvellaan myös Junoa ja Minervaa. Keisarin lisäksi tärkeimmät kaupungissa palveltavat kultit ovat sodan ja hedelmällisyyden jumala Mars, voittamaton aurinko Mithras ja kaupankäynnin ja satamien jumala Portunus. Lisäksi Reinin rannalla on kaunis pyhäkkö Reinin jumalalle Rhenukselle. Juutalaiset kokoontuvat omissa synagogissaan, joiden liepeillä viime aikoina on ollut tappeluita kaupunkiin saapuneiden kristittyjen kanssa. Colonian omaa kristillistä seurakuntaa johtaa Treverorumista saapunut piispa Maternus. Ja pian Maternuksen jälkeen Coloniaan saapuivat myös sabellinolaiset ja valentinolaiset tunnustukset, joita apostoliset pitävät kerettiläisinä.

Uskontojen sekamelska ei olisi valmis ilman Isiksen ja Serapiksen värikkäitä kulttirakennuksia. Colonia Agrippina on Alankomaiden kosmopoliitein kaupunki, jossa asuu ihmisiä kaikista imperiumin kolkista. Mittavan amfiteatterin lisäksi viihdettä tarjoaa Alankomaiden ainoa kreikkalaistyyppinen odeon, jossa pidetään suosittujen teatteriesitysten (mm. "kuningas Oidipus") lisäksi myös konsertteja ja luentoja.

NOVIOMAGUS

Roomalainen Noviomagus on kehittynyt bataavien heimon entisen pääkaupungin sijalle. Kaupungilla on ollut markkinaoikeudet keisari Augustuksen päivistä lähtien (762 auc, 9 jKr.). Sen perustajaksi sanotaan Augustuksen ottopoikaa, kenraali Drususta. Alueella on ollut vuosisatojen saatossa useiden legioonien tukikohtia. Nykyinen Noviomagus on rakennettu 800-luvulla (60 jKr.) bataavien kapinan jälkeen. Kaupungissa on parhaimmillaan ollut noin 5000 asukasta. Noviomaguksessa on forum, amfiteatteri, suuri majatalo ja kaksi paikallisella tyylillä rakennettua temppeliä bataavien jumaluuksille: Kaupankäynnin ja hedelmällisyyden jumalatar Nehalennialle ja batavien sodanjumalalle Magusanus-Herkulekselle. Keskustan tärkein nähtävyys on kolmesataa vuotta vanha Tiberiuksen Voiton alttari, jonka friisissä siivekäs Viktoria-enkeli kruunaa laakeriseppeleellä Caesar Tiberiuksen ja bataavipäällikkö Chariovaldan.

XXX legioonan sotaväki harjoitteli ennen Trajanuskentällä Noviomaguksen länsipuolella, lähellä Valkhofin vanhaa mäkilinnaa. EXGERINF omistaa myös keramiikkauuneja ja sepänpajoja Waal-joen rannalla. Trajanuskentän lähellä on myös suuri pronssinen keisari Trajanuksen näköispatsas ja alttari. Kun frankit ylittivät uudelleen Reinin Marcomerin johdolla (275 jKr.) he tuhosivat kaikki alueen linnoitukset ja Noviomagus kärsi suuria tuhoja. Asukasluku putosi kymmenekseen entisestä, eivätkä akveduktit tai viemärit ole toimineet enää sen jälkeen. Frankkipäällikkö Chilperik on perustanut Valkhofin raunioille oman hirsivarustuksensa. Trajanuksen patsas on kaadettu maahan ja sen kaula katkaistu, mutta Juppiter Optimus Maximuksen pylväs Nehalennian temppelin edessä on saanut jäädä paikoilleen. Paikalliset asukkaat maksavat nykyään veroa frankeille. Frankeilta säästyneen kaupunkilaisväestön puolestapuhujana ja johtajana toimii esivallan puutteessa nykyään belgialainen viljakauppias (negotiator frumentarius), nerviläinen Marcus Liberius Victor.