Jaksoluettelo

ENSIMMÄINEN TUOTANTOKAUSI

Licca-joki
Licca-joella

S1E1 Germania
Valerius Messallan ja Vettius Gratuksen ollessa konsuleina, maaliskuussa vuonna 280 jKr. tai 1033 auc.

Sacer Comitatus taistelee vandaaleja ja burgundeja vastaan Licca-joella tiiviin metsän keskellä. Yhteenottoa kestää seitsemäntoista päivää ilman varsinaista ratkaisua, kunnes keisarin sarmatialaiset ratsutiedustelumiehet saavat Lucius Artoriuksen johdolla tehtäväkseen vihollisen houkuttelemisen joen yli ansaan. Väijytys onnistuu ja barbaarit tuhotaan, mutta osa taaemmaksi jääneistä burgundeista kokoaa rivinsä uudestaan Hagen Mustan johdolla. Roomalaisten vangiksi jäänyt vandaalien kuningas Igillus paljastaa kiduttajalleen Pelagiukselle Hagen Mustan olevan Wotanille vihitty mies, joka on maistanut kärpässientä. Burgundit uhraavat taistelussa vangiksi saamansa roomalaiset upseerit ja vetäytyvät syvälle Mustaan Metsään.

Sodan päätyttyä Artorius ja henkiin jääneet Speculatores augustin miehet perheineen kotiutetaan varuskuntaan jota he eivät ole koskaan aiemmin nähneet. Epävirallisesti heidät lähetetään tiedustelemaan Hagenin reittiä Kymmenysmaahan. Burgundeja ei saada kiinni, ja roomalaiset joutuvat vahingossa taisteluun liittolaistensa alemannien kanssa. Lopulta he pääsevät turvaan omalle puolelleen rajaa, Argentoratumin kaupunkiin.

"Odottaessamme aterian valmistumista peseydyimme yhdessä suuressa puusammiossa, jonne orjat juoksuttivat kuumaa vettä. Riisuimme vaatteemme sammion reunalle ja kuuma vesi sulatti jäsenemme suloiseen raukeuteen. Orjat tulivat pesemään meitä, kaapivat ihomme, puhdistivat hiuksemme ja voitelivat ruumiimme hyviin voiteisiin. Päästessämme pois altaasta tunsimme olevamme kuin uudestisyntyneitä, niin että pelkkä oleminen tuotti meille nautintoa. Sotilaspalvelija korjasi vaatteemme telttaan puhdistettavaksi ja pujotimme yllemme parhaimmat hienosta villasta kudotut ohuet ihokkaamme ja harteillemme poimutetut vaipat. Vedimme jalkaamme pehmeästä vasikannahasta tehdyt saappaat, koristauduimme sinapinvärisin huivein ja kiinnitimme kypäriimme kirkasväriset töyhdöt."
Keisari Probuksen ennustus: "Koittaa lopullinen rauha, toisenlainen maailma, jossa ei tarvita lainkaan sotilaita, aseita ei valmisteta, maanviljelijöiden ei tarvitse luovuttaa elintarvikkeita armeijalle, vaan härät saavat rauhassa vetää auraa ja hevoset synnyttää varsoja. Ei ole sotaa eikä vankeutta, kaikkialla vallitsee rauha roomalaisten lakien ja tuomareiden suojeluksessa."

S1E2 Friisimaan kultainen impi
Huhtikuu 280 jKr.

Speculatores lähtevät Argentoratumista 3. huhtikuuta useiden pahojen enteiden ja ennusunien jälkeen. Majatalossa rosvot murhaavat ratsumies Antiokhuksen perheen. Pian Vogeeseilla puhkeaa kammottava kevätmyrsky ja kaatosade; keisarin antaman turvakirjan nojalla Artorius joukkoineen etsii suojaa läheisestä Bondobrigan villasta, jota demoninen Andros vartioi. Siellä he tapaavat vanhan sotaveteraanin Flavius Caelestinuksen. Muiden juopotellessa Pelagius lähtee seikkailemaan kartanossa ja paljastaa vahingossa Abraxasin kappelissa talon olevan täynnä demonisia voimia. Sillä välin Artoriuksen naistiedustelija Penthesileia ryöstää Caelestinuksen nuoren friisiläisen jalkavaimon Freyja Folcsdauhtarin. Kaikki pakenevat yön selkään.

"Sinä yönä Pelagius tunnistaa unessa kotkasta ja ukkosen jyrinästä Jupiterin. Hän on Rooman kaupungissa ja pelosta polvistuneena Kolossin vieressä; hän katselee miten Rooma palaa. Kotka lentää korkealle vuorelle neljän mustan korpin kera. Siellä villikarju ja naarassusi raatelevat sen hengiltä. Naarassusi tulee tiineeksi ja synnyttää neljä ihmispoikaa, jotka pystyttävät neljä pylvästä, mutta susi itse pystyttää viidennen. Sitten pojat alkavat riidellä ja kaatavat toistensa pylväät, mutta viides pylväs jää pystyyn."
Flavius Caelestinus antaa esimakua puhelahjoistaan: "Vanhalla ukonrähjällä, jolla ei enää miehuuskaan seiso, on sentään yksi etuoikeus. Se on puhua suoraan ajatuksensa sanoiksi. Nuoret miehet joutuvat mielistelemään kaikkia ja pelkäämään kaikkea. Vanhalle pelko on jo vanha tuttu. Mitä minulta voisi viedä? Ulkonäköni on turmeltunut sodissa. Terveyteni olen menettänyt vuosikymmeniä sitten. Taloni ja omaisuuteniko? Parin vuoden päästä olen joka tapauksessa tuhkaa."

Colonia Ulpia Traiana, majatalo

S1E3 Castra Herculi
Toukokuu 280 jKr.

Artoriuksen joukko saapuu vihdoin Ala-Germaniaan, jossa vietetään maanjumalatar Nehalennian juhlaa. Artorius itse tapaa esimiehensä dux Bonosuksen. Mithralaisessa seremoniassa Colonia Agrippinan praetoriumissa Artorius tapaa legioonien komentajia ja muita ylempiä upseereita, mm. Sagramorin (Victorinus Niger) ja seikkailija Walthariuksen. Flavius Caelestinus paljastuu Mithran ylipapiksi. Hän kirjoittaa seurakunnalleen vanhojen jumalien mahdin tuomisesta takaisin arkielämään ja lähettää Sagramorin Britanniaan etsimään Bendigeidfranin Pataa, joka eri tietojen mukaan saattaa olla Ynys Mônin saarella tai sitten haudattuna Londiniumiin.

Bonosuksen laiva Erebus vie Artoriuksen ja hänen väkensä määrättyyn varuskuntaansa Castra Herculiin, jonka alkuperäinen varuskunta on kadonnut. Alueella nykyään asuvat frankit ovat ympäröineet linnan henkiaidalla, ja paljastuu että koko paikka on kirottu. Freyja palauttaa elämän Castra Herculiin, karkottaa kummitukset ja alkaa ruokkimaan paikan suojelushenkeä, Agathodaimonia. Pelagius opettaa Freyjaa lukemaan ja kirjoittamaan, mutta naisen paljastuessa loveen lankeavaksi noidaksi Pelagius alkaa kehittää pirullista juonta koko linnakkeen saattamiseksi Kristuksen huomaan...

Valta-aluettaan samoava Arthur alkaa esiintymään Harmaana jumalana pelotellakseen frankkeja, jotka luulevat hänen naispuolista tiedustelijaansa Penthesileiaa valkyriaksi. Penthesileia ja rantafrankkien vaalikuningas Theudobert tapaavat yöllisessä metsässä ja vannovat rakkauden valat. Samaan aikaan Theudobertin alipäälliköt Gundegisil, Chilperik ja Attus hautovat nuoren ja heikoksi luullun Theudobertin syrjäyttämistä...

"Tuli on saanut roomalaisen kylpylän betonikaaret luhistumaan ja sade on piiskannut maalit pois talojen seinistä. Irtonaisia tiiliä lojuu joka paikassa, eikä teitä ole lakaistu puhtaaksi aikoihin. Hylätyissä taloissa asuu laumoittain kulkukoiria ja rottia. Bonosus on jättänyt yhden I legioonan kohortin suojelemaan ylityspaikkaa ryöstelijöiltä. Varastomakasiineja on korjattu irtonaisella kiviaineksella ja sillan pielet on varustettu tuorein hirsitornein. Traiectumin vähät jäljelle jääneet asukkaat ovat vaistomaisesti pakkautuneet temppelialueen muurien välittömään läheisyyteen. Siellä myydään viljaa, viikunoita, hedelmiä, marjoja, naudanlihaa, nahkatöitä ja hevosenkenkiä. Parhaiten on menestynyt armeijan alihankkijana toimiva Flavius Franciscuksen vaunukorjaamo, jolle kuuluu kolme isoa pajaa ja yksi iso vaja täynnä varavaunuja. Traiectumin pelloilla laiduntaa legioonan nupopäinen kirjava karja."
Sotilaille kuuluvia töitä Castra Herculissa: Puuhiilen polttaminen, puisten harjoitusaseiden vuoleminen, koko linnakkeen sisäseinien peseminen ja kalkitseminen, latriinikuopan tyhjentäminen, latinan opetteleminen, karjan paimentaminen, pellon kyntäminen, laiturien ja lossin korjaaminen, huonekalujen nikkaroiminen, olkien ja muiden pehmusteiden kerääminen.

Pyhät menot Mithraeumissa

S1E4 Rajankäyntiä
Kesäkuu 280 jKr.

14.6.280 jKr. aurinko pimenee keskellä päivää jättäen legioonan uudet frankkilaiset alokkaat pakokauhun valtaan. Artorius kutsutaan Traiectum ad Mosamin viettämään Solstitiumia eli kesäpäivän tasausjuhlaa Mithran kappelissa. Veljeskunnan pyhässä seremoniassa tapaavat monet suuret päälliköt rajan kummankin puolen: dux Bonosus ja kapinaa hautova Titus Aelius Proculus, rantafrankkien kuningas Theudobert, maaherra Paulinus ja gootti Waltharius. Caelestinus käyttää puhelahjojaan vakuuttaakseen päälliköt siitä, että viimeaikaisten vastoinkäymisten syynä on ollut luopuminen isien tavoista ja Rooman vanhoista jumalista.

Bonosus: "Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään kristittyjä vastaan, vaikka heidän hulluutensa minua suuresti surettaakin. Enkä usko että jumalat todellisuudessa välittävät meidän tekemisistämme tuon taivaallista. Sotia ja nälänhätiä on ollut jo kauan ennen meidän päiviämme. Jumalat rakastavat kaaosta, Caelestinus, ja saavat nautintoa meidän kärsimyksistämme. Elämä on areena jossa jumalat seuraavat ensimmäiseltä riviltä tuskallista elinkamppailuamme hiekalla, elleivät sitten satu olemaan liian täynnä viiniä kiinnostuakseen."
Caelestinus: "Sinä olet typerä aasi, Bonosus. Proculukselta olisin odottanutkin jotain tuollaista mutta sinä sentään olet saanut hyvän kasvatuksen. Isäsi opetti sinut kyllä ajattelemaan mutta ei ymmärtämään. Kristityt eivät elä saman moraalin mukaan kuin me. Me voimme suvaita heitä, mutta he eivät suvaitse meitä, edes sinun oppineet kristityt ystäväsi. Aatteesi on pelkkää välinpitämättömyyttä. Kristittyjä on nyt ehkä vähän, mutta joka ilta he muistavat välinpitämättömyyttäsi kiitosrukouksessaan. Heitä on vuosi vuodelta enemmän, ja mikäli kaikki muutkin ajattelevat ihmiset ovat yhtä välinpitämättömiä tämän ongelman suhteen kuin sinä ja jalo keisarimme Probus, eräänä päivänä me heräämme maailmassa, jossa ei enää ole jumalia, ainoastaan kristittyjä. Ja ilman jumalia ei ole myöskään Roomaa, ja kaikki se mitä me olemme arvostaneet ja jonka eteen olemme raataneet, katoaa ja kuolee pois kunnes kukaan ei enää edes muista sitä."

Frankkipäällikkö Lothar heimoineen lähestyy Reiniä ja saa Artoriukselta luvan asettua asumaan Rooman alueelle, Castra Herculin ympäristöön. Alokkaiden määrä hänen varuskunnassaan kasvaa, ja samoin kasvaa Freyjan maine näkijänä ja parantajana. Eräs aviomiehensä pahoinpitelemä frankkinainen, Wulfegund, ryhtyy hänen palvelijattarekseen aviomiehensä kuoltua metsästysretkellä. Samaan aikaan Artoriuksen aliupseerit selvittävät kadonneen kohortin mysteeriä. Paljastuu, että Cohors X Pedita tuhoutui lähes kokonaan vuotta aiemmin viljamadon aiheuttamaan kulkutautiin. Henkiinjäänyt optio Claudius Cerialis teki sopimuksen Proculuksen agentin Marcus Liberius Victorin kanssa siitä, että kohortin asiakirjat on väärennetty ikään kuin se olisi yhä olemassa ja palkkarahat ovat päätyneet Proculuksen kassaan. Samoin on ilmeisesti käynyt useille muillekin eri kohorteille.

Artorius kokee rajan lähelle Reinin suuta asti. Samoihin aikoihin Severus törmää kahteen palkkionmetsästäjään, Chariovaldaan ja Valentinukseen, jotka etsivät pahamaineista rajaryöväri Publiusta. Myöhemmin paljastu etsinnän todellinen syy: Publius on ainoa joka tietää, minne on legioonan palkkakirstu rahoineen (miljoona denaaria) haudattiin frankkihyökkäyksen aikana kuusi vuotta takaperin...

"Linnake on houkuttanut läheisyyteensä paljon uusia ihmisiä. Lotharin vapaiden frankkien lisäksi frankkialokkaiden sukulaisia, veljiä ja siskoja on hakeutunut Castra Herculin läheisyyteen kantamaan vettä, pesemään pyykkiä, paimentamaan karjaa ja tekemään kaikenlaisia käsitöitä palkkaa vastaan. Rahaa ei alueella edelleenkään pyöri paljoa, mutta toisaalta legioonalaisten muona-annoksista riittää myös siviileille ja Castra Herculin paja tuottaa kaikenlaista vaihtokelpoista. Kulkukoiria on ilmestynyt kuin tyhjästä metsästämään ruoantähteitä, ja Vicus Artoriin kauppapaikalle on majoittunut enemmän tai vähemmän pysyvästi erinäisiä kaupustelijoita: Peilikauppias Colonia Agrippinasta, gallialainen mattokauppias, taatelikauppias, friisiläinen turkiskauppias Ricca, frankkilainen karjakauppias sekä emalikuppien ja pienten pronssiesineiden kaupustelija Traiectumista. Saksilainen kattilanpaikkaaja Cedric on kysellyt mahdollisuutta yöpyä kylässä turvallisesti joko joenrannassa tai sitten majatalossa."

Nehalennian temppeli Castra Herculin eteläpuolella.

S1E5 Vallananastajia ja rajaryöväreitä
Heinäkuu 280 jKr.

Keskellä kesää Carolus ja Freyja menevät naimisiin. Friisien Unferth on sattumalta Artoriuksen vieraana ja pääsee todistamaan hääseremoniaa. Theudobert tulee kosimaan Penthesileiaa, joka suostuu menemään naimisiin vain jos Teudobert kykenee luovuttamaan Artoriukselle viisisataa miestä, miekkaa ja keihästä. Theudobert lupaa pyhästi ja antaa kihlajaislahjaksi 2 härkää, suuren maalatun kilven johon on kuvattu Wotanin kahdeksanjalkainen hevonen, keihään ja maagisen miekan Tyrfingin, joka on kirottu niin että se surmaa jokaisen miehen joka siihen kajoaa, joten vain nainen voi käytellä sen kahvaa. Theudobert tunnustaa Artoriukselle halunsa hallita Rooman lakien mukaan sen vasallina.

Penthesileia ja Theudobert lähtevät ratsastelemaan, mutta joutuvat petollisen Gundegisilin järjestämään väijytykseen. Välirikko on vääjäämätön. Samaan aikaan uutiset Britanniasta ja Galliasta kertovat maakuntien kapinoineen keisaria vastaan Lugdunumin kaupunginisän Proculuksen johdolla. Proculus on lahjonut myös suurimman osan frankeista puolelleen. XXX Legioonan sotilaat huutavat palvomansa Bonosuksen keisariksi ja uhkaavat surmata hänet ellei hän suostu ottamaan purppuraviittaa harteilleen...

Flavius Caelestinus ilmestyy arvaamatta Castra Herculiin, nimellisesti muistuttamaan siitä että Freyjan on yhä virallisesti hänen omaisuuttaan. Hän lupaa Freyjalle kuitenkin vapautensa sellaista tehtävää vastaan, jonka ainoastaan Freyja ja joukko urhoja pystyy suorittamaan. Samalla hän kertoo keisari Probuksen olevan paluumatkalla Aasiasta ja pyytää Artoriusta ratsastamaan nopeasti häntä vastaan Italiaan omana viestinviejänään, jotta hän voisi estää sisällissodan syttymisen. Samaan aikaan Bonosus lähestyy Artoriusta kirjeitse ja paljastaa Proculuksen salaliiton ja oman mahdottoman tilanteensa. Lähetettyään ensin Artoriuksen Italiaan Caelestinus kokoaa kolmekymmentä sankaria (mm. Waltharius, Unferth, Carolus ja Penthesileia) auttamaan Freyjaa noutamaan Reinin alkulähteeltä maagiset Brosingein käädyt, joiden avulla Caelestinus aikoo palauttaa maailman tasapainon vanhojen jumalien puolelle.

Asparin kirje pojalleen Pelagiukselle: "Olen lähettänyt sinulle aiemmin jo yhden kirjeen ja kaksitoista aleksandrianleipää publikaani Notaran mukana muttet ole vastannut. Oletko ollut terveenä? Jos tarvitset jotain siellä kirjoita heti minulle. Setäsi Marcellinus on luvannut sinulle erikoisen lahjan kun ensimmäinen komennuksesi on ohi. Äitisi lähettää uudet villasukat, kaksi paria sandaaleja ja kaksi paria alushousuja. Olemme kuulleet uutisia pohjoisesta, että keisari on saanut suurenmoisen voiton barbaareista. Oletko tulossa ensi kevääksi kotiin, kun vietetään Probuksen quinquennaliaa. Euxippos Philotheos lähettää myös terveisensä, sekä molemmat siskosi. Laetitia on raskaana ja äitisi on kovasti huolissaan, pääseekö hän naimisiin vai pitääkö tehdä abortti. Valeria on mennyt kihloihin erään nuoren ediilin Ahenobarbuksen kanssa. Minä olen ollut muuten terve, mutta jalkoihin sattuu aina kävellessä. Lääkäri neuvoo vähentämään kylpyjä, mutta en ole aivan varma. Amfiteatterissa on ollut levotonta viime aikoina. Puutarhassa se vanha appelsiinipuu, jonka juurella aina lapsena istuit lukemassa, ei ole enää tuottanut hedelmää. Ajattelin kaataa sen kesän aikana, harmi ettet ole silloin täällä."

Musta metsä

S1E6 Kuolema Reinillä
Marcus Aurelius Probuksen neljäntenä ja C. Iunius Tiberianuksen kolmantena konsulivuonna, maaliskuussa 281 jKr.

Castra Herculi jää Severuksen ja Pelagiuksen komentoon. Pian salaperäinen varkausepidemia alkaa vaivata koko leiriä. Syyllinen löytyy lopulta kummitustornista - Publius, joka tuntee linnaan johtavan salakäytävän. Kidutettaessa Publius paljastaa Severukselle aarteen sijainnin. Palkkionmetsästäjien vaatiessa Publiusta itselleen Severus tappaa Valentinuksen ja meinaa surmata myös Chariovaldan, joka kuitenkin viime voimillaan paljastaa olevansa myös vihitty veli Mithrassa. Severus päästää Chariovaldan menemään vakavasti haavoittuneena, mutta lähettää bataaviratsumiehet murhaamaan hänet leirin ulkopuolella. Chariovalda kuitenkin kätkeytyy pusikkoon ja raahautuu ystävänsä Theudobertin luokse. Severus lähtee salaa hakemaan palkkakirstua Publiuksen neuvomasta paikasta, jossa frankit väijyttävät hänet. Miljoona denaaria päätyvät Theudobertille, joka käyttää ne ostaakseen viisisataa miestä, miekkaa ja keihästä Penthesileialle.

Kristitty saarnaaja Aaron saapuu Vicus Artoriin ja pystyttää ristinsä kauppapaikalle. Pelagius käyttää kaikkien muiden poissaoloa hyväkseen käännyttääkseen mahdollisimman monta frankkia ja legioonalaista Kristukselle. Hän käy myös vihkimässä Freyjan käyttämän Isiksen lähteen uudelleen Neitsyt Marialle. Rukouksiensa voimalla hän ajaa pakanalliset daimonit pois alueelta. Frankkeja houkutellakseen hän keksii saarnata germaanien omalla kielellä ja samastaa Kristus ja Wotan toisiinsa. Pelagius vahvistaa Castra Herculin puolustusta ja uhmaa esimiehensä, XXX legioonan komentajan Cassius Victorin käskyä siirtyä Proculuksen puolelle. Hän pitää puolensa koko sisällissodan ajan ja maksaa sotilaiden palkat omasta pussistaan.

Samaan aikaan Kymmenysmaassa sankarien seurue joutuu taisteluun takaa-ajavien frankkien kanssa. Monta miestä kaatuu, Unferth pakenee, mutta Freyja laulaa sumun itsensä ja Caroluksen ympärille ja nämä pääsevät pakoon Reinin alkulähteille. Hän noutaa Brosingein käädyt Alisesta ja elää sitten miehensä Caroluksen kanssa koko talven vainottuna pakolaisena Mustassa Metsässä. Lumien sulettua pari laskeutuu alas Raetiaan, jossa he törmäävät Artoriukseen Aquileian kaupungissa. Pian kuitenkin separatistit piirittävät kaupungin ja ankaran taistelun jälkeen sekä Artorius, Carolus että Freyja jäävät vangiksi. Kapinallisen Germanian armeijan komentaja dux Bonosus tekee tällä välin itsemurhan hirttäytymällä päämajassaan pelastaakseen omansa ja miestensä kunnian.

"Mammuttimaisten havupuiden oksien läpi vaahtoavana valuva sade valeli Carolusta joka turhaan yritti saada keräämiään havuja ja oksia syttymään. Jossain kaukana jyrähti Juppiter. Hän oli yksin selvinnyt näille kaukaisille jumalten hylkäämille vuorille, joilta mahtava Rein keräsi vetensä. Schwartzwaldin ikihonkien heittämä varjo ei tuntunut lainkaan turvalliselta. Freyja oli ollut poissa jo kolme päivää, loveen langenneena, luolassa suunnattoman vesiputouksen takana. Eikä hän olisi tahtonut jättää naista hetkeksikään yksin.
Neljäntenä yönä Freyja ilmestyi takaisin. Kalpeana, riutuneena, väsyneenä. Hänen villamekkonsa oli nokinen ja jalkansa terävistä kivistä haavoilla, mutta hänen kaulalleen oli ilmestynyt jotain uutta. Upeimmat kaulakäädyt jotka Carolus oli koskaan nähnyt, puhdasta meripihkaa ja niin kirkasta hopeaa, että se kimmelsi jopa heikossa kuunvalossa. Vaikka nainen oli silminnähden lopen uupunut, käätyjen taikavoima sai hänen silmänsä näyttämään tuikkivilta. "Se on tehty", Freyja sanoi värittömällä äänellä ja laski käden miehensä olkapäälle. "Me olemme vapaita. Minä ostin sen meille". Ja hän purskahti itkuun."

S1E7 Segusio
Toukokuu 281 jKr.

Artorius, Carolus, Freyja ja Penthesileia ovat kaikki vankina Proculuksen kenttäarmeijan tukikohdassa Segusion kaupungissa Alpeilla. Osa keisarin armeijastakin on jo siirtynyt vallananastajan puolelle ja tilanne näyttää toivottomalta: Proculus on tuominnut Penthesileian ja muut amatsonit bordelliin raiskattaviksi, miehet taas kuolemaan gladiaattorinäytännössä. Mutta sitten taistelua edeltävänä yönä nähdään kaikenlaisia enteitä: Taivaalta sataa tuhkaa, kolmetoista korppia lentää lounaaseen, haaskalintuja armeijan yllä, Juppiterin vasama iskee Proculuksen sotamerkkeihin.

Taikausko tarttuu Proculuksen joukkoihin jotka hajaantuvat ja pakenevat. Artoriuksen täti Calpurnia ilmestyy leiriin ja lahjoo Artoriuksen vapaaksi; pieni joukko ryhtyy heti toimiin. Segusioon jätettyjen reservijoukkojen komentaja paljastuu Artoriuksen vanhaksi legioonatoveriksi Balkanin sotaretken ajalta ja pian koko kaupunki on Artoriuksen hallussa. Kapinalliset pakenevat pohjoiseen, vangit vapautetaan ja sota on ohi. Palattuaan takaisin komentopaikkaansa Artorius karkottaa saarnaaja Aaronin ja nuhtelee Severuksen. Pian paluunsa jälkeen tiedustelijat raportoivat karavaanista, joka on poistumassa rajan yli barbaarien puolelle. Vaunuista löytyy Proculus; Penthesileia surmaa tämän nuolellaan. Artorius surmaa itse Proculuksen pojan, caesariksi julistetun pienen Herennianuksen.

Rooman keskusta

S1E8 Roma - Amor (kaksiosainen päätösjakso)
Heinäkuu 281 jKr.

Probuksen quinquennalia-juhlia ja triumfia vietetään Roomassa, maailman pääkaupungissa heinäkuun iduksena, Feria Iovi -päivänä. Proculuksen kapinan aikana ansioitunut Artorius miehineen pääsee osallistumaan triumfikulkueeseen. Probus puhuu senaatissa. Artoriuksen miehet pannaan pretoriaanien ohella tekemään töitä viikkoja kestävien juhlallisuuksien valmistelemiseksi, mm. pannoittamaan strutseja ja istuttamaan puita Circus Maximukselle. Pelagius tapaa pitkästä aikaa isänsä Asparin ja saa kuulla pikkusiskonsa Laetitian karanneen kotoa tullakseen Isiksen papittareksi.

Pelagiuksen viipyessä messussa marttyyrien haudoilla Via Appian varrella, Artorius, Theudobert, Carolus ja Freyja kävelevät parinkymmenen kilometrin päähän maaseudulle tutustuakseen Nemi-järveen eli Dianan Peiliin, yhteen vanhan maailman tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Naisten jäädessä lehtoon miehet kiipeävät pyhälle Albanovuorelle. Mutta keneen he törmäävätkään illalla yhteisaterialla, ellei Flavius Caelestinukseen...

Takaisin Roomassa Freyjaa ja Penthesileiaa luullaan tabernassa prostituoiduiksi; seuraa tappelu, jossa Manus Nigerin jäsen Quintus leikkaa veitsellään Freyjan paksun letin irti. Probuksen orja ja taloudenhoitaja Sofia ottaa naiset huomaansa ja sulkee heidät oman turvallisuutensa tähden Lateraanipalatsiin odottamaan Penthesileian ja frankkikuningas Theudobertin virallisia valtiollisia häitä.

Juutalainen koronkiskuri Melchior karhuaa Pelagiukselta rahoja, jotka tämä lainasi sotilaiden palkkojen maksamiseen Ala-Germaniassa. Juutalaiset antavat Pelagiukselle vain viikon maksuaikaa ja ennustavat pikaista onnettomuutta, jos rahoja ei löydy. Hän kääntyy Artoriuksen puoleen, mutta Artoriuskaan ei saa vaadittua summaa nostettua valtionkassasta, joka kumisee tyhjyyttään. Samaan aikaan tiedustelupalvelun päällikkö Falco kiristää Pelagiuksen avaamaan Saturnuksen temppelin holvin ja tyhjentämään sen aarteet jotta Probuksen sotilaille voidaan jakaa rahalahjoja. Hän saa apulaisikseen pyhäinhäväistykseen joukon rikoksista tuomittuja kristittyjä ja ateisteja.

Pelagius epäilee ansaa, ja laatii huomion kiinnitämiseksi muualle monimutkaisen juonen johon liittyy aatelistytön raiskaus. Viime hetkellä kuitenkin paljastuu, että uhriksi valittu tyttö onkin Pelagiuksen oma pikkusisko. Samaan aikaan Pelagiuksen pitkään jatkunut juonittelu juutalaisten päänmenoksi saa uuden, ratkaisevan käänteen, kun hänen villitsemänsä Rooman kristityt polttavat Trasteveren suurimman synagogan ja sytyttävät samalla koko kaupunginosa tuleen.

Palatiumilla vietetään keisarillisia pitoja, jotka alkavat ulkomaiden päälliköiden ja alamaisruhtinaiden vastaanotolla Aula Regiassa. Keisarin juhliin osallistuvat mm. Armenian prinssi Tiridates ja hänen siskonsa Khosrovidukt, Bosporin kuningas Rheskuporis II, Edessan kristitty kuningas Abgar, ghassanidien kuningas Ibn Amr, tanukhien kuningas Imru'l Qays, berberien kuningas Thebas, Nuubian kuningas Silko, Meröen kuningatar Shepenupet, kvaadien ruhtinas Tudric, alemannien kuningas Horsa, vandaalien kuningas Igillus ja rantafrankkien Theudobert, joka pitojen jälkeen vihitään keisarin entisen orjan ja amatsonin Penthesileian kanssa avioon liiton merkiksi. Theudobert vannoo uskollisuutta Roomalle ja hänelle myönnetään Rooman kunniakansalaisuus. Yö päättyy kuitenkin pahoihin enteisiin...

Keisarin pitojen ensimmäinen kattaus: "Sisään kannetaan luonnollisen kokoinen pronssinen hevonen, jonka päällä ratsastaa Proculukseksi pukeutunut klovni. Sotatorvien törähtäessä Proculus pyllähtää alas hevosen selästä, joka aukeaa saranoillaan kahteen puolikkaaseen. Hevonen muuttuu valtavaksi tarjoiluastiaksi, josta saa syötäväkseen paistettua mureenaa riisin ja oliivien kera ynnä Gallian herkkuja: Paahdettua peuranvasaa pedillä joka sisältää valkosipulia, sipulia, ruutaa, taateleita, rusinoita, öljyä ja hunajaa, kukonpoikaa viinissä ja etanoita."

Valeria Secundien domus Roomassa

Penthesileia herää hääaamuna keskenmenon aiheuttamiin tuskiin. Freyja ja keisari henkilääkäri rientävät paikalle, ja loveen lankeava Freyja näkee neitsytjumalatar Artemiin lävistäneen Penthesileian kohdun keihäällään. Käy ilmi, että Penthesileia oli pettänyt valansa Neitsyelle ottaessaan miehen ja tullessaan raskaaksi. Artemis lupaa päästää Penthesileian Junon valtakuntaan, mutta vaatii ensimmäisen syntyvän tyttären itselleen. Lääkäri taas epäilee keskenmenon syyksi runsasta viininjuontia...

Keisarin juhlat jatkuvat kuitenkin ennennäkemättömässä mittakaavassa. Metsäksi lavastettuun Circus Maximukseen päästetään irti 1000 strutsia Afrikasta, 1000 uroshirveä Germaniasta, 1000 villikarjua Daakiasta sekä lukematon määrä muita pienempiä eläimiä kaikkien vapaiden kansalaisten metsästettäväksi. Theudobert ja Carolus saavat kumpikin mainetta Rooman kansan keskuudessa uskomattomilla metsästystempuillaan.

Colosseumilla eläinnäytökset ja gladiaattoritaistelut vuorottelevat joka päivä. Probus on antanut lavastaa Licca-joen taistelun näyteltäväksi gladiaattorein, Artoriusta esittää tähtigladiaattori Scorpius. Probus kutsuu Artoriuksen omaan aitioonsa, tunnustaa hänet päivän sankariksi ja julistaa kansalle nimittävänsä hänet Germanian armeijan uudeksi komentajaksi. Artorius saa keisarin kädestä uuden miekan, Caliburnin.

Pian tämän jälkeen tuore dux osallistuu salaiseen kenraalien kokoukseen, jota vietetään Asparin talossa. Sotilasneuvosto väittelee siitä, kuka olisi paras perijä Probukselle, joka ei ole vielä nimittänyt itselleen seuraajaa. Pretoriaaniprefekti Carus ja prokonsuli Bassus ovat asettaneet itsensä ehdolle. Vastaehdokkaiksi nimetään kokeneita kenraaleja, kuten Asclepiodotus ja Diokles. Artoriuksen ääni saa vaa'an kallistumaan Diokleen puolelle, Caruksen suureksi harmiksi.

Silloin paikalle ilmestyy Flavius Caelestinus, vaikka kokous on salainen. Hän paljastaa että tiedot Bonosuksen itsemurhasta ovat vääriä, ja että Bonosuksen murha lavastettiin itsemurhaksi. Joku oli vienyt Bonosuksen sormesta Reininkullan, Caelestinuksen hänelle luovuttaman maagisen sormuksen jonka avulla voi hallita koko Reiniä...

TOINEN TUOTANTOKAUSI

S2E1 Syysuhri
Syystalvi 281 jKr.