EXERCITUS GERMANICUS INFERIOR

Rooman imperiumi hallitsee yhä tunnettua maailmaa Skotlannista Arabian niemimaalle, mutta sen rauhalliset onnenajat ovat takanapäin. Sukupolven ajan jatkunut sisällissota sotaherrojen välillä on johtanut koko maailman talousjärjestelmän romahtamisen ja houkutellut Rooman viholliset hyökkäämään suojattomien rajojen yli valtakunnan alueelle.

Tiet, sillat ja julkisten palvelut rappeutuivat. Kauppiaat, postinkantajat, pyhiinvaeltajat ja turistit katosivat maailman valtateiltä. Provinssien pitkälle erikoistuneet taloudet joutuivat vaikeuksiin. Tästä hyötyivät omavaraiset suurtilalliset, jotka ryhtyivät tuottamaan tavaroita paikallisille markkinoille. Kaupunkien köyhtyvä työväestö menetti elinkeinonsa ja joutui muuttamaan maaseudulle, jossa he joutuivat suurtilallisten armoille. Kansalaisvapaudet menettivät aikaisemman merkityksensä ja köyhimmistä itsellisistä talonpojista tuli yhä rikastuvien suurtilallisten torppareita.

Nyt sotaherrojen ja taistelevien valtioiden aika alkaa olla. Voimakkaat illyrialaiset keisarit Claudius II Gothicus, Aurelianus ja Probus ovat yhdistäneet keisarikunnan uudelleen. Probus on hillinnyt inflaatiota, kunnostuttanut tiet ja jakanut maita maattomille. Mutta vaikka järjestys onkin palautumassa, maailma on selvästi muuttunut, ja muuttuu koko ajan yhä nopeammin...

JOHDANTO

Eletään vuotta 1034 ab urbe condita roomalaisen ajanlaskun mukaan, yleisemmän konsulidateerauksen mukaan M. Aurelius Probuksen neljättä ja C. Iunius Tiberianuksen kolmatta konsulikautta. Kreikkalaisen laskutavan mukaan on 264. olympiadin ensimmäinen vuosi. Valtakunnassa jossa elää 80 miljoonaa asukasta on ajastakin monta mielipidettä. Sanotaan että kellot ovat kuin filosofit; yksikään ei ole samaa mieltä kuin toinen. Juutalaisten mukaan eletään vuotta 4041 maailman luomisesta, kun Aleksandrian kristityt teologit ovat laskeskelleet, että maailma luotiin jo 5773 vuotta sitten. Hispaniassa vuosia lasketaan lähtien ensimmäisestä verollepanosta ja Pax Romanan alusta 319 vuotta sitten.

Monet heimot, lahkot ja yhteisöt laskevat vuotensa tärkeän merkkihenkilön syntymän tai kuoleman mukaan. Niinpä syyrialaiset laskevatkin aikansa Seleukos Nikatorin valtaannoususta 592 vuotta sitten. Manikealaisten mukaan eletään vuotta 72 jMa. eli jälkeen Manin. Yhtäkään asiakirjaa ei vielä korista päiväys A.D., Anno Diocletiani, vaikka se hetki ei ole enää kaukana. Jeesus Kristuksen syntymästä ei hänen palvojillaan sen sijaan ole luotettavaa perimätietoa, ja hänen kuolemansakin on sijoitettu varsin löyhästi jonnekin Tiberiuksen ja Trajanuksen hallituskausien välille.

Ne, jotka muistavat parhaiten menneiden vuosikymmenien kurjuuden ja nälänhädän, kantavat hurskaimmin kiitosuhrinsa edesmenneelle jumalalliselle Caesar Aurelianukselle, Voittamattoman Auringon valitulle, joka palautti maailman oikealle tolalleen ja on siksi palkittu jumalallisten kiitosuhrien lisäksi kunnianimellä Restitutor Orbis. Aurelianuksen salamurhan jälkeen hänen työtään on jatkanut Aurelianuksen kenraaleista paras ja vilpittömin, illyrialainen kansallissankari Marcus Aurelius Probus, jumalan poika.

Neljä kertaa Probus on ollut konsulina, neljä kertaa hän on käynyt sotaa ja neljä kertaa voitanut kaikki viholliset jotka Aurelianuksen kuoltua uskoivat Rooman valppaan vartion uudelleen väsähtäneen. Probus löi vuoron perään visigootit, frankit, longionit, alemannit, isaurialaiset, sudanilaiset ja viimeisenä barbaareista vandaalit ja burgundit. Sen jälkeen hän kukisti Proculuksen aloittaman kapinan Galliassa. Taistelujen välilläkään hän ei ole antanut sotajoukkojensa veltostua laiskuudessa, vaan on pistänyt heidät korjaamaan sodan tuhoja. Probuksen mieluisin sanonta on: "Sotilaan ei pidä syödä leipää jota hän ei ole ansainnut". Legioonat hän opettanut uudelleen rakentamaan teitä, siltoja, vesijohtoja ja julkisia rakennuksia.

Nyt kaikissa provinsseissa näkyy Probuksen kädenjälki. Galliaan ja Hispaniaan hänen joukkonsa ovat istuttaneet viiniköynnöksiä. Egyptissä tukkeutuneet kanavat ja romahtaneet sillat on korjattu ensimmäisen kerran Augustuksen jälkeen. Aasiaan on rakennettu enemmän ja lujempia linnoituksia kuin kenenkään hänen edeltäjänsä aikana. Aurelianuksen aloittamat Rooman kaupunginmuurit on saatu valmiiksi. Soistuneita maita ja kauan hylättyjä peltoja on otettu uudelleen viljelykseen.

Nyt kun Januksen temppelin ovet ovat rauhan tultua sulkeutuneet, on Caesar määrännyt Imperiumin rajat korjattaviksi ja varuskunnat palautettavaksi ennalleen. Idässä Probus valmistautuu historian suurimpaan sotaretkeen samalla neuvotellen itäisen suurvallan ja Rooman arkkivihollisen Persian suurkuninkaan Bahram II:n kanssa. Mutta huolimatta kaikesta menestyksestään - tai ehkä juuri siksi - töitä teettävä keisari ei ole ollut kaikkien mieleen...

KUULUISIA MIEHIÄ
(Täydellinen lista löytyy Notitia Dignitatumista)

Imperator Caesar Marcus Aurelius Probus Pius Felix Invictus Augustus, pater patriae Syntyi Sirmiumin kaupungissa Pannoniassa illyyrialaiseen ritarisukuun 19. elokuuta vuonna 985 auc (232 jKr.). Palvellut kenturiona neljässä legioonassa (I Adiutrix, II Adiutrix, IV Flavia Felix, XIV Gemina) Valerianuksen ja Aurelianuksen alaisuudessa ennen kuin ylennettiin tribuuniksi, prefektiksi ja lopulta Tonavan legioonien ylipäälliköksi. Miehet rakastivat häntä, sillä vaikka hän ei ollut erityisen rohkea päällikkö, hän oli erittäin huolellinen ja suunnitelmallinen ja ennen kaikkea jakoi sodan rasitukset tovereidensa kanssa. Aurelianus piti häntä Rooman parhaimpana kenraalina. Separatistien kukistuttua itäisten armeijoiden ylipäällikkö (dux orientis). Probus palautti kurin ja järjestyksen armeijaan ja koulutti itse myös omat alipäällikkönsä. Aurelianuksen murhan jälkeen Probus tuki ensin laillista leskikeisarinna Ulpia Severinaa, mutta Florianuksen vallankaappausyritys pakotti hänet itsensä ottamaan vastaan purppuraviitan ja diadeemin heinäkuussa 1029 auc. (276 jKr.) Kukisti germaanit Galliassa ja Licca-joella; teki tyhjäksi kolme vallankaappausyritystä joista kaksi ilman asevoimaa. Kunnianimet senaatilta Isänmaan isä (1029 auc., tunnustettuaan senaatin auktoriteetin), Gothicus (1030 auc.), Gothicus Maximus ja Germanicus Maximus (1032 auc., kukistettuaan gootit, vandaalit ja burgundit), Persicus Maximus (vuonna 1033 auc. kenraali Maximianuksen tunkeuduttua sisällissodan vaivaamaan Persiaan).
Lucius Artorius Pius Maximus (*fikt.) Sotasankari, syntyi Epetiassa lähellä Salonan kaupunkia Dalmatian provinssissa alunperin eteläitalialaisen sotilassukuun 22. elokuuta vuonna 1000 auc. Isä Lucius Artorius (primus pilus ja väenottojen järjestäjä), äiti Papiria Celer, isoisä Caius Artorius Bassus, kunnanvaltuutettu. Suvun kantaisä Lucius Artorius Castus oli campanialainen kenraali, myöhemmin Britannian dux ja Misenumin laivaston amiraali, joka asettui asumaan Dalmatiaan. Palvellut kenturiona kolmessa legioonassa (IV Flavia Felix, XIII Gemina, II Adiutrix), ylennys ratsuväkeen (equites promoti), keisarillisen ratsutiedustelun Speculatores Augustin komentaja (praepositus), Germania Inferiorin provinssin limes-linjasta vastaava tarkastaja (comes ripenses), Bonosuksen kuoleman jälkeen Ala-Germanian armeijan (ExGerInf) komentaja ja Britannian vt. komentaja erityisin oikeuksin. Mithralaisuudessa hänet on vihitty IV asteeseen (Leo). Artorius on nuorin Probuksen kenraaleista, mutta tunnettu vanhoillisuudestaan, lahjomattomuudestaan ja kunnioituksestaan perinnäistapoja (mos maiorum) kohtaan. Hän on naimisissa entisen konkubiininsa, Kefalonian saarelta kotoisin olevan talollisen tyttären Lydian kanssa.
Constantius Chlorus Syntyi Dardanian kaupungissa, Moesia Superiorin provinssissa (nyk. Kosovo) 31. maaliskuuta 1003 auc. Isä Flavius Eutropius, illyrialainen aatelinen ja suurmaanomistaja, äiti Claudia Eutropia. Chlorus sai lapsena platonilaisen kasvatuksen, mutta rukoilee henkilökohtaisena suojelijanaan Sol Invictusta. Ratsusotilas Palmyran vastaisessa sodassa Aurelianuksen armeijassa, protector domestici keisarillisessa ratsuvartiossa, sitten kenttäarmeijan (sacer comitatus) sotatribuuni, Dalmatian tuleva maaherra (praeses). Tunnettu kylmähermoisuudestaan ja kalpeudestaan, josta liikanimi Chlorus. Veli Flavius Damasippus on naimisissa Artoriuksen siskon Lucia Artorian kanssa. Chloruksen oma konkubiini on bitynialainen kristitty baarityttö Helena, jonka kanssa heillä on yksi yhteinen lapsi, Konstantinus.
Valerius Diokles, dux Moesia. Syntyi Salonan kaupungissa Dalmatiassa 22. joulukuuta 997 auc. (244 jKr.). Alhaissäätyinen perhe; isä on ollut alunperin senaattori Annullinuksen kirjuri. Diokles liittyi nuorena armeijaan ja kohosi älykkyytensä vuoksi legioonalaisesta esikuntaupseeriksi. Hallinnolliset lahjat ja onnekas sattuma tekivät Diokleesta lopulta alisen Tonavan armeijan päällikön (dux Moesia). Hän oli Rooman armeijan nuorin dux ennen Artoriuksen nimitystä. Luonteeltaan Diokles on harvasanainen ja salaileva. Hän osaa pitää mielipiteensä taitavasti omana tietonaan samalla kun urkkii selville toisten käsitykset. Hän on vankkumattoman uskollinen Probukselle, mutta vakaumustaan hän ei ole paljastanut kenellekään. Ulkoisesti Diokles on hintelä, siilitukkainen ruma pikkumies, joka pitää leukansa aina siistiksi ajeltuna. Hänen vaimonsa Prisca on tunnettu kristitty. Parilla on yksi yhteinen tytär, Valeria.
Flavius Caelestinus, pater patrum (*fikt.) Noin kuusikymmentävuotias eläkkeelle jäänyt entinen sotatribuuni ja gallialainen separatisti, Bondobrigan villan omistaja ja Mithran pater patrum. Aikoinaan häntä epäiltiin Postumuksen kapinan takapiruksi. Caelestinus on yksi vahvimmista vanhan uskon puolestapuhujista. Häntä on sanottu sekä Basilideen että Hermes Trismegistoksen opetuslapseksi ja aikansa suurimmaksi theurgiksi. Kertomusten mukaan hänet on vihitty kaikkiin kreikkalais-roomalaisiin mysteereihin ja barbaarien jumalanpalvontamenoihin yhtä lailla. Virallisesti Flavius Caelestinus on mithralaisuuden hengellinen pää, mutta hän ei ole vuosikymmeniin viettänyt aikaa Vatikaanissa, jossa pater patrum perinteen mukaan asuu. Sen sijaan hän elää Gallian huvilallaan eristyksessä muista ihmisistä. Ulkomuodoltaan Caelestinus on turpea, huono-hampainen ja sokea toisesta silmästään. Luonteeltaan hän on hämäräperäinen ja teatraalinen; onpa häntä myös syytetty irstailusta. Mitään häntä kohtaan asetettuja syytteitä Caelestinus ei ole myöntänyt tai kieltänyt.
Maximianus Persicus Diokleen hyvä ystävä ja alipäällikkö Maximianus, lempinimeltään "Persian shaahi", on monessa asiassa Diokleen täydellinen vastakohta: Valtavan kookas, kovaääninen, energinen ja viriili mies, joka toimii ensin ja ajattelee yleensä vasta sitten. Yhdessä Galerius Armentariuksen, Verconnius Herennianuksen ja Claudius Herculanuksen kanssa he komentavat Diokleen armeijan legioonia (I Italica, V Macedonica, XI Claudia, XIII Gemina). Maximianus on koko Rooman suosituin ja kuuluisin legioonanpäällikkö; edellisen sisällissodan aikana hän komensi armeijaa Mesopotamiassa, kukisti yksin persialaiset ja hyökkäsi ominpäin Eufratin ja Tigrisin yli samaan aikaan kun Probus oli saarrettuna Alpeilla. Persian hajottua sisällissotaan Bahram II:n ja hänen veljensä Hormizdasin kannattajien kesken osa mesopotamialaisista yritti huutaa Maximianuksen Persian shaahiksi. Sanotaan, että hänen miehensä seuraisivat Maximianusta vaikka Hadeksen porteille asti.
Victorinus Niger, (*fikt.) Ylhäistä numidialaista syntyperää oleva komentaja (praepositus) keisarillisessa kenttäarmeijassa (sacer comitatus). Hän liittyi Rooman armeijaan 15-vuotiaana molempien vanhempiensa kuoltua. Hän yleni nopeasti pretoriaanien sadanpäämieheksi, myöhemmin apujoukkojen ja ratsuväen komentajaksi. Victorinus on toiminut myös leirin prefektinä sekä useissa hallinnollisissa tehtävissä kenttäarmeijassa. Vuonna 1033 auc. hän sai tehtäväkseen johtaa 6 000 antautunutta vandaalia ja sarmaattia Britanniaan vahvistamaan saarimaakunnan puolustusta. Britanniassa hänet tunnetaan nimellä Sagramor. Menestyksekkään sotilasuransa lisäksi Victorinus on saavuttanut suurta menestystä naismaailmassa. Hän on muodoltaan tumma, komea, pitkänenäinen ja hänellä on huoliteltu pitkä kähärä parta. Konkubiininsa Nioben lisäksi hänellä on useita rakastajattaria ja ainakin yksi tytär. Villeimmän huhun mukaan hänellä on myös lapsi irlantilaisen prinsessan Orainglaisin kanssa. Victorinuksen molemmat veljet ovat kristittyjä piispoja Numidiassa. Hän itse on nimellisesti kristitty, mutta myös vihitty veli Mithrassa.
Marcus Numerius Carus, vir eminentissimus Senaattori, pretoriaaniprefekti ja nobilissimus. Carus syntyi 977 auc (224 jKr.) Narbo Martiaessa Galliassa. Palveltuaan isänmaata monissa eri virkatehtävissä Probus valitsi hänet pretoriaaniprefektikseen noustuaan valtaan vuonna 1029 auc. Naimisissa senaattorisukuun kuuluvan Julia Faustan kanssa, neljä lasta: Carinus, Numerianus , Carina ja Numeria Amelina. Vanhin poika Carinus on virkamies, naimisissa Magnia Urbican kanssa ja heillä on yksi poika, Nigrinianus. Numerianus on kuuluisa runoilija ja retoriikan opettaja Roomassa. Pretoriaaniprefektinä Carus on keisarin tärkein neuvonantaja ja ministeri, keisarillisten asetehtaiden ylivalvoja sekä väenottojen ja kutsuntojen järjestäjä. Prefektin oikeuksiin kuuluu päättää audiensseista keisarin luokse sekä esitellä keisarin puolesta uudet lakiehdotukset senaatille. Lisäksi yhdessä nuoremman prefektin (L. Flavius Aper) kanssa hän komentaa pelättyä pretoriaanikaartia.
Maximus, paavi Aleksandrian patriarkka, paimenten paimen, Egyptin paavi ja Afrikan hierarkki. Egyptin vaikutusvaltaisen apostolisen liikkeen kreikkalais-koptilainen johtaja ja keskeisin kristillinen vaikuttaja Rooman valtakunnassa. Opiskeli Dionysios Suuren johdolla Aleksandrian kuuluisassa katekeettakoulussa Didaskalionissa, joka on tuottanut sellaisia suuria uskonoppineita kuten Origenes, Gregorios Thaumaturgi ja apologeetta Athenagoras. Maximus on hengelliseltä vakaumukseltaan monarkisti. Hän vastustaa ehdottomasti donatisteja, tuntee suhteellisen hyvin hellenistisen filosofian vaikkei olekaan kovin omaperäinen ajattelija. Lännessä egyptiläisten allegorista kieltä ei tosin aina pidetä oikeaoppisena, kuten vaikkapa Dionysiuksen sanoja "Jeesus sikisi Isästä kuten joki virtaa lähteestä ja suuri puu kasvaa siemenestä". Ulkoisesti Maximus näyttää ja kuulostaa vanhalta huru-ukolta; hänen terveytensä on ollut jo pitkään heikko.
Gaius Valerius Secundus Publilius Aspar, vir perfectissimus (*fikt.) Ritarisäädyn jäsen, arvoltaan perfectissimus vir (toiseksi korkein aste). Veronan kaupunginvaltuuston jäsen, entinen ediili, siviilioikeuden tuomari, Augustuksen pappi, Mithran pater, pretoriaanikaartin tribuuni evp. Toisin kuin kuuluisemmat ja kunnianarvoiset kaimansa, Toiset Valeriukset ovat nousevaa keskiluokkaa. Heidän esi-isänsä on eräs Lucius Valerius Secundus, konsuli Lucius Valerius Volesuksen vapautettu orja, joka menestyi suunnattomasti entisen isäntänsä liikeyritysten toimitusjohtajana ja muutti sittemmin Tiberiuksen aikana Veronaan. Asparin isä Publilius kääri sitäkin sievoisimpia summia Veronan kaupungin jälleenrakennustyön urakoitsijana. Asparilla on yhä hyvät suhteet pretoriaanikaartiin. Hän on naimisissa erittäin vaikutusvaltaiseen Juniusten senaattorisukuun kuuluvan Junia Caesonia Tertian kanssa, kolme lasta: Gaius Valerius Marcellus Pelagius, Valeria Placidia ja Laetitia Urbica. Suku omistaa maatiloja, viininviljelyksiä, laivanvarustamoita ja rakennusyhtiöitä.
L. Caesonius Ovinius Manlius Rufinianus Bassus, vir clarissimus Rooman ehkä kaikkein vaikutusvaltaisin poliitikko. Pitkän virkauransa aikana senaattori Bassus on ollut rauhantuomari, preetori, vesihuollosta vastaava kuraattori, kahdesti konsuli, keisari Probuksen lainopillinen neuvonantaja ja hovioikeuden presidentti, kaupunginprefekti, Marsin pappi (salius Palatinus), Sol Invictuksen pappi (pontifex dei solis), tällä hetkellä koko Afrikan prokonsuli. Bassus on pyylevä ja parrakas, kohtelias ja hurskas vanhan koulukunnan aristokraatti, joka suhtautuu virkatehtäviinsä niihin kuuluvalla vakavuudella tekemättä niistä kuitenkaan numeroa.