EXERCITUS GERMANICUS INFERIOR

USKONTO

Rooman imperiumin lait erottavat toisistaan uskonnon (religio) ja "taikauskon" (superstitio). Religio on hyväksi yhteiskunnalle, superstitio yhteiskuntaa vahingoittavaa roskaa. Kristinusko oli alunperin luokiteltu vaaralliseksi juutalaiseksi superstitioksi, mutta Gallienuksen konkordaatista lähtien sillä on ollut puolivirallinen asema. Kristittyjen ja valtion ristiriidat johtuvat siitä, että kristityt loukkaavat yhteiskuntarauhaa tuomitsemalla kaikki muut jumalat, mukaanlukien jumalaksijulistetut keisarit, eivät vanno uskollisuudenvalaa keisarille ja välttelevät asepalveluksesta armeijassa. Kristittyjä syytetään ateismista, jumalienkieltämisestä, joka on vakava rikos: Onhan sopu jumalten välillä koko Rooman valtakunnan olemassaolon tae. Religio Romanan eli roomalaisen uskonnon tarkoitus on tarkasti toistettujen rukouksien ja rituaalien kautta lepyttää jumalia, henkiä ja esi-isiä. Näin saavutettu korkeampien voimien hyvä tahto sitoo heidän menestyksensä perheen ja valtion menestykseen. Siitä seuraavaa harmoniaa kutsutaan nimellä Pax Deorum, jumalten rauha.

Käytännössä roomalainen uskonnollisuus on monista limittäisistä tasoista muodostuva kokonaisuus. Yhteisöllisellä tasolla voidaan erottaa toisistaan perheen jumalat, julkiset jumalat, viralliset kultit ja mysteerikultit. Yksilötasolla on mahdollista puhua rahvaan ja oppineen väen uskonnoista. Rahvaan uskonnollisuus on polyteististä, animistista ja kauttaaltaan legalistista: Sen kannustimena on käsitys vastavuoroisesta velvollisuudesta jumalten ja ihmisten välillä - Do ut des. Anoja toteuttaa lupauksensa jumalalle mikäli jumala toteuttaa esitetyn pyynnön. Oppineet ihmiset taasen ovat taipuvaisia perustamaan ajattelunsa ja uskonsa filosofiaan. Monet uskovat uusplatonilaiseen tapaan jonkinlaiseen "ensimmäiseen liikuttajaan" tai kosmiseen luonnonvoimaan. Luottamus ennalta säädettyyn kohtaloon on erityisen vahva, kuten myös usko yksilön mahdollisuuksiin kehittyä henkilökohtaisella tiellään kohti jumaluutta.

Maailma on täynnä erilaisia henkiä, tonttuja ja haltioita. Niitä asuu kaikkialla metsissä, joissa, lehdoissa, pelloilla, kuruissa, hedelmätarhoissa, rajapyykeissä. Näitä henkivoimia, jotka voivat olla sekä hyödyllisiä että ongelmia aiheuttavia, kutsutaan daemoneiksi. Jokaisella ihmiselläkin on oma suojelushenkensä (genius), joka katsoo hänen peräänsä. Daemonit voivat asua myös patsaissa, kulttikuvissa ja taikaesineissä. Antamalla daemonin tulla itseensä (esim. possessiotranssin avulla) kuolevaiset ihmiset voivat profetoida ja tehdä ihmetekoja; filosofien uskotaan pystyvän hallitsemaan henkivoimia. Daemonioppi on keskeinen osa uusplatonilaista ja gnostilaista filosofiaa. Valentinolaisten mukaan kaikilla paikoilla, kaupungeilla ja kansoillakin on omat suojelusdaemoninsa, pyhimyksensä. Kristityt ovat yhdistäneet tietyt hyvät daemonit Raamatun enkeleihin, mutta pitävät muuten daemoneja paholaisen apureina, jotka pitäisi kitkeä maailmasta.

KODIN JUMALIA

Perhe on roomalaisen yhteiskunnan pienin yksikkö ja muodostaa palvontayhteisön pienoiskoossa. Sen pappi on perheen pää, paterfamilias. Jokaisella perheellä on omat daemoninsa huolehdittavanaan. Kodista ja viljakellareista pitävät huolen laarit (lares), kodinhenget ja maanvoimat, joita symbolisoivat kotialttariin (lararium) kuvatut käärmeet. Laarit suojelevat koko perhettä ja sen orjia, ja ovat tekemisissä myös esi-isien henkien kanssa. Pahantahtoisia laareja kutsutaan lemuureiksi, kuolleiden hengiksi, jotka voivat kummitella. Suvusta ja sen hyvinvoinnista vastaavat sen sijaan penaatit, tontut, joita esittävät pienet fallosmaiset patsaat pihoilla ja talojen katoilla. Pienet penaattien patsaat matkustavat kätevästi nahkapussukassa mukana pitkilläkin matkoilla. Di Manes ovat manalassa asuvia esi-isien ja rakkaiden henkiä, joita kunnioitetaan hautajaisissa ja Parentalia-juhlissa. Laareille uhrataan yleensä suitsukkeita tai hunajakakkuja. Manalan väelle tarjotaan viiniä ja leipää maksuksi edesmenneiden ylläpidosta tuonelassa.

JULKISIA JUMALIA

Erilaisia julkisisia jumalia on koko kreikkalais-roomalaisessa maailmassa satoja; vielä enemmän on niitä, joiden nimetkin ovat jo ihmisten mielistä unohtuneet. Suurinta osaa pyhäpäivistä vietetään pelkän tradition vuoksi. Eri jumalat saattavat vaikuttaa samoihin asioihin, jolloin ne ikään kuin yhdistyvät toisiinsa; toisinaan taas jumalaa puhutellessa keskitytään jumalan johonkin tiettyyn aspektiin (esim. Mars Kostaja, Venus Synnyttäjä). Jumalia voi siis sekä yhdistellä että pilkkoa vapaasti. Valtiollisesti merkittäviä jumalia kuten Zeus-Ammon-Juppiter käsitellään alempana. Näiden vanhojen jumalien merkitys ihmisten tavallisessa elämässä on jatkuvasti vähentynyt. Monia tapoja ylläpidetään vain perinteiden vuoksi. Maalistumisen vastapainona sielulliseen tyhjiöön on viimeisen sadan vuoden ajan tunkeutunut koko joukko uudenlaisia hengellisiä liikkeitä. Monet ovat löytäneet uuden merkityksen elämälleen mysteerien kautta. Muut seuraavat profeettojen ja pyhien miesten esimerkkiä, sellaisten suurten opettajien kuten Apollonius Tyanalainen, Valentinus, Markion tai Jeesus Nasaretilainen, joka on tärkeä henkilö myös gnostilaisissa mysteereissä.

Apollo Foibos on auringon, järjestyksen, puhtauden, kulkutautien, parantamisen, runouden ja ennustamisen jumala. Hän on villin Dionysoksen veli ja Dianan sisko. Apollon kuuluisa oraakkeli Delfoissa on yhä toiminnassa, joskin goottien aiheuttama hävitys Kreikassa on vähentänyt kävijöiden määrää. Pythian näytäntöjuhlia vietetään Delfoissa nykyään neljän vuoden välein.

"Those trees in whose dim shadow
The ghastly priest doth reign
The priest who slew the slayer,
And shall himself be slain."
- Macaulay

Diana (Artemis), Pyhä Neitsyt. Kuun, metsästyksen, villieläinten, parantamisen, erämaan jumalatar. Dianan tärkein pyhäkkö on Nemi-järvi Italian Albanovuorilla, jonne tehdään laajoja pyhiinvaellusmatkoja. Dianan temppeleillä on erikoinen asyylioikeus myöntää turvapaikka kaikille niihin hakeutuville orjille. Vähässä-Aasiassa Dianaa palvotaan hedelmällisyydenjumalattarena. Dianan (Artemiin) temppeli Efesoksessa oli ennen yksi maailman ihmeistä ja Välimeren tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita.

Hercules Victor (Herakles) on kuolevaisen naisen ja Zeuksen poika, yli-inhimillinen sankari ja jonka uroteot tuntee jokainen lapsikin. Hän on rahvaan ja keskiluokan, mutta erityisesti yrittäjien ja liikemiesten jumala, joka auttaa ylittämään itsensä. Herkuleksen temppeleitä ja pyhäkköjä löytää kaikkialta Englannista Aasiaan. Yhtä levinneitä ovat kansanperinteen välittämät tarinat hänen ihmeellisistä matkoistaan ja seikkailuistaan.

• Alamaailman jumalat: Pluto (Dis pater, Hades), Proserpina (Persefone).
  
• Aesculapius, parannuksen ja lääkärien suojelija.
  
• Antinous, poika joka uhrautui rakastamansa keisari Hadrianuksen puolesta ja uhrinsa kautta nousi jumalana taivaaseen tähdenlennon muodossa. Orjien ja rahvaan suojelija, Dionysoksen kumppani.
  
• Castor ja Pollux, dioskuurit eli jumalan pojat. Ritarisäädyn (Ordo Equester) suojelijat.
  
• Janus, alkujen ja loppujen, ovien ja porttien jumala.
  
• Fortuna, onnetar. Orjien ja naisten suojelija.
  
• Mars, sodan ja väkivallan jumala. Armeijan ja aristokratian suojelija. Rooman kaupungissa vaikuttava muinainen Salii-pappien veljeskunta on omistautunut Marsille.
  
• Neptunus, meren ja merenkävijöiden suojelija.
  
• Portunus, satamien jumala. Satamatyöläisten suojelija.
  
• Juturna, lähteiden jumalatar, vesi- ja viemärityöläisten suojelija.
  
• Venus, rakkauden jumalatar, avioparien suojelija.

VALTIOKULTTI

Itse valtiota suojelevien jumalten kulttia tuetaan yhä julkisin varoin. Jokaisen roomalaisten perustaman kaupungin (colonia) keskustassa on pyhän kolminaisuuden eli Kapitoliumin triadin temppeli, joka on pyhitetty Juppiter Optimus Maximukselle, Juno Reginalle ja Minervalle. Valtakunnan tärkeimmät auguurit ja pappiskollegiot kuuluvat Juppiterille, jonka nimeen vannotaan myös oikeusistuimissa. Juno Regina on naisten ja avioliitttojen suojelija, Minerva oppineiden ja käsityöläisten. Valtion jumaliin kuuluu myös kotilieden personifikaatio Vesta, jota vanhat roomalaiset kiittivät ruokarukouksessaan. Valtion jumalia kunnioitetaan eri nimillä eri maakunnissa; esimerkiksi Juppiter on Kreikassa Zeus ja Egyptissä Ammon.

Rooman uuden vuosituhannen koitettua (vuonna 248 jKr.) vanhojen tasavaltalaisten jumalien rinnalle on noussut uusi kansan, armeijan ja keisarin jumala, Voittamaton Aurinko (Sol Invictus), jonka säteilevää kruunua illyrialaiset sotilaskeisarit ovat kantaneet jalokivistä tehdyn diadeemin muodossa. Vuonna 1024 (271 jKr.) keisari Aurelianus julisti Sol Invictuksen Rooman ylimmäksi valtionjumalaksi ja keisarin suojelijaksi. Nyt Voittamattoman Aurigon kultti, Mithran mysteerit ja edesmenneiden keisarien jumalalliset kunnianosoitukset ovat sulautuneet yhdeksi ainoaksi valtionuskonnoksi. Itäisissä provinsseissa Sol Invictuksen kumppanina esiintyy Roma-jumalatar, valtion personifikaatio, jolle aasialaiset uhraavat suitsukkeita ja pyhää leipää.

Auringonjumalan syntymäpäivä on talvipäivänseisauksena 25. joulukuuta, jolloin jumalan temppelit niin Rooman Palatiumilla kuin muissakin kaupungeissa valaistaan tuhansin kynttilöin samalla kun valkoisiin vaatteisiin pukeutuneet hiippapäiset papit suitsuttavat pyhiä suitsukkeita poikakuoron laulaessa Mithran hymniä. Jumalan pyhä päivä on sunnuntai, auringon päivä. Päivä ei kuitenkaan ole vielä saanut virallisen lepopäivän asemaa.

Jumalallisin kunnianosoituksin palvotaan koko valtakunnassa sekä jo taivaaseenastuneita keisareita että vielä elävän keisarin suojelushenkeä, geniusta. Jumalaksijulistettujen keisareitten syntymäpäivinä järjestetään kilpa-ajoja ja näytäntöjä. Virkaan astuvat virkamiehet ja upseerit joutuvat vannomaan jumalallisten keisarien (Divi Augusti) kautta uskollisuutta taivaalliselle hallitsijalle Sol Invictukselle ja hänen maanpäälliselle sijaiselleen, keisarille. Uuden vuosituhannen alusta lähtien jokaisella kansalaisella on ollut lainsäätämä velvollisuus uhrata suitsuketta valtion jumalille julkisella alttarilla uutenavuotena. Ainoastaan juutalaiset on vapautettu tästä velvollisuudesta.

Kuollessaan keisari nousee taivaaseen (apotheosis) ja tulee yhdeksi auringonjumalan kanssa. Hänen seuraajansa on silloin lihaksi tullut jumalan poika. Hellenistisessä versiossa keisarikultista keisarin epiteettejä ovat myös hyvä (chrestos), pelastaja (soter), hyväntekijä (euergetes) ja jumala (theos). Koska keisari on auringon poika, vietetään hänen syntymäpäiväänsä aina yhdessä Mithras Sol Invictuksen syntymäpäivän kanssa 25. päivä joulukuuta, huolimatta hänen todellisesta syntymäajastaan.

MYSTEERIKULTTEJA

Joidenkin jumalien palvonta keskittyy erityisesti määräajoin vietettäviin mysteerimenoihin, joiden salaisuudet tietävät vain vihityt. Monet mysteeriuskonnot ovat niin suosittuja, että niiden salaisuudet ovat käytännössä julkisia salaisuuksia. Yhteen kulttiin kuuluminen ei myöskään sulje pois muita vihkimyksiä: Monet filosofit ja ihmeidentekijät kerskailevat, että heidät on vihitty kaikkiin kreikkalaisiin ja roomalaisiin mysteereihin. Tärkein mysteeri eli mithralaisuus käsitellään erikseen.

• Fryygian suuri äiti eli Kybelen mysteerit, värikäs ja hyvin suosittu aasialainen kultti jossa tamburiinit, symbaalit ja helistimet soivat. Kultin jäsenet palvovat Suurta äitiä (Magna Mater, Fryygian musta madonna) ja hänen poikaansa/rakastajaansa Attista. Joka kevät maaliskuun 22. päivä Attis kuolee noustakseen kolmantena päivänä jälleen kuolleista. Kybelen kaste (taurobolium) tehdään härän verellä; vihitty kokee symbolisen kuoleman ja syntyy uudelleen ikuiseen elämään. Rooman kaupungissa taurobolium suoritettiin Vatikaani-kukkulalla. Kybelen menoista huolehtii suuri ja monimutkainen pappislaitos, jonka jäsenistä kuuluisimpia ovat naisten vaatteisiin pukeutuvat galli-eunukkipapit.
• Kymmentuhatniminen Isis, hänen poikansa Horus ja Serapis muodostavat egyptiläisen pyhän kolminaisuuden. Isiksen kultti on yksi Rooman suosituimpia. Isis suojelee vaaroilta ja paljastaa jälleensyntymän mysteerin; hän on erityisen suosittu merenkävijöiden keskuudessa. Isiksen kulttimenot Roomassa ovat eroottisuudensa vuoksi pysyvien juorujen aihe.
• Bakkanaalit, joita erityisesti naiset viettävät maaseudulla Dionysoksen (Liber Pater) kunniaksi talvisin ja keväisin soihtukulkuein, tanssein ja lauluin. Bakkanaaleja vietetään myös sisätiloissa sukujuhlana.
• Meidän Rouvamme (Deae Matres) on pohjois-Italian, Germanian ja Gallian maaseudulla juhlittu naisten jumalatarkultti. Rouvat (Matronae) esiintyvät yleensä joko kolmena äitinä tai sitten neitona, äitinä ja eukkona. He olivat tukena naisen elämän kaikissa vaiheissa.
• Eleusiin mysteerit, joita vietetään vuodenkierron mukaan maaäiti Demeterin ja hänen tyttärensä Persephonen kunniaksi Kreikassa. Mysteeriin sisältyy lupaus kuolemanjälkeisestä elämästä.
• Uuspythagoralaiset ovat elitistinen filosofien kuppikunta, jonka jäsenillä uskotaan olevan maagisia kykyjä. Pythagoralaiset harjoittavat ankarasti kehoaan ja aivojaan, syövät vain kasvisruokaa eivätkä koske papuihin. Uuspythagoralaisen veljeskunnan tunnus on pentagrammi.
• Gnostilaisuus on hengellinen liike, joka pyrkii popularisoimaan hellenististä filosofiaa massoille. Sen tärkeimpiä käsitteitä ovat Sana (Logos) ja Kristus. "Ihmiset jotka sanovat ensin kuolevansa ja sitten syntyvänsä uudelleen, ovat pahasti erehtyneet. Jos he eivät eläissään saavuta uudelleensyntymistä, he eivät tule kuoltuaan saavuttamaan mitään…" (Filippoksen evankeliumi, 73.1,4). Vaikutusvaltaisimpia gnostilaisia lahkoja ovat valentinolaiset, setiitit sekä maagisen Abraxasin palvojat, Basilideen seuraajat.

  "In Asia Minor or in Alexandria, in the second century of our faith, when Basilides published that the Cosmos was a reckless or evil improvisation by deficient angels ... "
  
  "The bird fights its way out of the egg. The egg is the world. Who would be born first must destroy a world. The bird flies to God. That God's name is Abraxas"
  
  "Abraxas speaketh that hallowed and accursed word which is life and death at the same time. Abraxas begetteth truth and lying, good and evil, light and darkness in the same word and in the same act. Wherefore is Abraxas terrible."

MITHRAS - SOL INVICTUS

Mithras on syntynyt maailman aamuna ja elää kunnes viimeinenkin tähti on pudonnut taivaalta. Hän on jokainen mies ja ei mies lainkaan. Hän on kaikkivaltias ja pelastaja, kukistamaton, kosmoksen hallitsija (kosmokrator), taivaan piirien liikuttaja. Jumala joka syntyi ihmiseksi talvipäivänseisauksena, sikisi neitseellisesti kivestä maanalaisessa luolassa. Mithras vaelsi kaikkiin maan ääriin ja opetti ihmiskunnalle itsensä hallitsemista, paransi sairaita ja suoritti ihmetekoja. Hänen opetuslapsensa täydellistivät hänen opettamansa eettisen järjestelmän ja todistivat herransa laskeutumisen manalaan ja ylösnousemuksen taivaaseen.

Mithras on opetuslapsilleen "Maailman valo", välittäjä (mesites) Jumalan ja ihmisten välillä. Mithran kumppanina on Sol, Aurinko, mutta Mithras itse on Voittamaton Aurinko, totuuden valo maailmassa. Maailmanajan alussa Mithras surmaa taivaallisen Härän ja valuttaa sen veren maan päälle. Härän verestä saa alkunsa kaikki elämä. Hänet kuvataan tähtiviittaiseksi nuoreksi mieheksi punainen fryygialaismyssy päässään, rinnallaan Soihdunkantajat Cautes ja Cautopates - itä ja länsi, ilta ja aamu, maailman alku ja loppu. Hänen päätään ympäröi sädekehä (nimbus) ja hänen vuosittainen ylösnousemuksensa tapahtuu Apollon tulisissa aurinkovaunuissa. Mithran salainen kosmologia paljastuu kuitenkin ainoastaan miehille, jotka käyvät läpi kaikki 7 vihkimysastetta.

Korppi (Corax). Noviisi kastetaan vedellä ja hänelle opetetaan rukous. Edeltävän elämän kuolema ja uudelleensyntymä Mithrassa. Merkki: Merkurius. Puoliso (Nymphus). Paastoaminen ja selibaatti. Vihittävän kasvoilla on todellisuuden huntu, jonka ansiosta hän ei voi totuuden valoa. Merkki: Venus. Sotilas (Miles). Täysin Mithran mysteereihin vihityistä tulee Mithran sotilaita maan päällä. Suurin osa jäsenistä kuuluu tähän asteeseen. Merkki: Mars. Leijona (Leo). Seurakunnan aktiivit eli Leijonat huolehtivat mm. ehtoollisesta ja suitsukkeista. Merkki: Jupiter. Persialainen (Perses). Merkki: Kuu. Heliodromus. Merkki: Aurinko. Isä (Pater). Seurakunnan opettaja ja paimen, jonka tunnusmerkkejä ovat punainen asu, sormus, paimensauva ja fryygialaismyssy. Merkki: Saturnus.

Mithras, God of the Morning, our trumpets waken the wall! 'Rome is above the Nations, but Thou art over all' Now as the names are answered, and the guards are marched away, Mithras, also a soldier, give us strength for the day! Mithras, God of the Noontide, the heather swims in the heat, Our helmets scorch our foreheads; our sandals burn our feet, Now in the ungrit hour; now ere we blink and drowse, Mithras, also a soldier, keep us true to our vows! Mithras, God of the Sunset, low on the Western main, Thou descending immortal, immortal to rise again! Now when the watch is ended, now when the wine is drawn Mithras, also a soldier, keep us pure till the dawn! Mithras, God of Midnight, here where the great bull dies, Look on thy children in darkness. Oh take our sacrifice! Many roads Thou has fashioned: all of them lead to the Light, Mithras, also a soldier, teach us to die aright!   - Rudyard Kipling, Hymn of the XXX Legion

Mithralaiset kutsuvat toisiaan veljiksi (sodales) ja pappejaan isiksi (pater). He uskovat, että maanpäällinen elämä on taistelua taivaan ja helvetin voimien välillä. Vedellä ja härän verellä tehtävä kaste ja Mithran pyhä sakramentti yhdistävät uskovat Legioonaksi joka taistelee Mithran rinnalla pimeyden voimia vastaan. Kaikki muut ovat siviilejä (pagani). Vuoden tärkein juhla on Mithran syntymäpäivä 25. joulukuuta (dies natalis solis invicti). Sen lisäksi mithralaiset pyhittävät sunnuntain sekä jokaisen kuun 16. päivän. Silloin veljet rukoilevat Mithraa neljä kertaa päivässä neljään eri ilmansuuntaan, auringon aseman mukaan. Uskovaisten kokouspaikat, mithraeumit, on rakennettu maan alle muistuttamaan luolaa, Mithran syntymän, kuoleman ja uudelleensyntymän paikkaa.

Useimmat mithraeumit ovat pieniä, intiimejä ja hämärästi valaistuja, täynnä astrologisia maalauksia, ikoneita ja koristeita. Symboleista tärkeimpiä ovat Eläinradan merkit: Suurimmat mysteerit kietoutuvat Härän, Pienen Koiran, Hydran, Korpin ja Skorpionin tähtikuvioiden ympärille. Linnunrata on tie, jota pitkin sielut nousevat taivaaseen kiintotähtien kautta. Vahva symboliikka yhdessä messussa käytettyjen suitsukkeiden ja kuorolaulun kanssa virittävät mystiseen tunnelmaan. Mithraeumien eteisaulassa on vaatehuone ja kasteallas. Holvisalin lattiassa on usein mustavalkoinen ruudukko johon eri rituaaliasteiden symbolit on kuvattu. Seinille on maalattu kuvia Mithran maanpäällisestä ja taivaallisesta vaelluksesta. Alttaritaulussa on aina keskellä häräntapporiitti (Tauroktonia), jota ympäröivät Mithran elämästä otetut kohtaukset. Herran pyhällä ehtoollisella veljet nauttivat "Härän veren ja ruumiin" eli viiniä ja lihaa, mikä valmistaa heidät ikuiseen elämään. Silloin kun jumalanpalvelusta ei voi pitää mithraeumissa, kuten esimerkiksi sotaretkellä, tavallinen teltta käy aivan yhtä hyvin. Mithran sotilaspapeilla on myös mukanaan kannettavia alttareita.

APOSTOLINEN KRISTINUSKO

Apostolinen kristinusko perustuu yhteen Jumalaan ja yhteen herraan, Iesus Kristukseen ("Voideltuun"), joka on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, "joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika on tullut" (1 Tim. 2:5-6). Iesus Kristus on lihaksi tullut Jumala, yhtä aikaa inhimillinen ja jumalallinen. Hänen lunastuskuolemansa aloittaa koko maailman ihmisille uuden ajan. Kristinusko ei tee eroa eri sosiaaliluokkien välillä: "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yhtä" (Gal. 3: 28). Kristityt pyhittävät juutalaisten tapaan sapatin eli lauantain eivätkä tee silloin työtä. Tärkeimmät pyhäpäivät ovat Pentecost (Helluntai) eli Pyhän hengen vuodattaminen ja Epifania eli Kristuksen ilmestymisjuhla. Koeajan läpikäyneet vihityt pääsevät osallistumaan Kristuksen mysteeriin eli Herran ehtoolliseen jossa viini ja leipä muuttuvat Kristuksen vereksi ja ruumiiksi, jota nauttimalla vihityt saavat ikuisen elämän.

Kristityt miehet ajelevat hiuksensa lyhyiksi, kun naisten on pidettävä hiuksensa pitkinä. Rukoiltaessa miehen täytyy ottaa hattu pois päästä, naisen taas peittää päänsä (1. Kor. 11). Kristittyjen seurakuntien johtomiehillä ja -naisilla, joita kutsutaan myös apostoleiksi, uskotaan olevan valta ajaa pois pahoja henkiä ja parantaa kaikenlaisia sairauksia. Seurakunnat kokoontuvat synagogissa tai tarkoitusta varten varustetuissa yksityistaloissa (domus ecclesiae). Seurakunnat ovat yleensä pieniä, mutta tiukasti organisoituneita. Vihkimyksen asteet ovat järjestyksessä overnvartija, laulaja, esilukija, alidiakoni, diakoni, presbyteeri ja piispa. Jerusalemin, Antiokian, Aleksandrian, Karthagon ja Rooman piispojen katsotaan olevan muiden yläpuolella.

"Hän joka ripusti maan, ripustetaan
joka takoi taivaat, on taottu puuhun
joka kiinnitti kaiken, on kiinni puussa.
Valtiasta on pahoin pidelty
Jumala on surmattu."
- Pääsiäissaarna vuodelta 166 jKr.

Kristityille unet ovat joko jumalallisia viestejä tai kreikkalaisittain ihmisen sielun tai sisäisen hengen heijastuksia. Yleisesti käytössä olevat pyhät kirjoitukset ovat Septuaginta (kreikkalainen editio juutalaisten pyhästä kirjasta), evankeliumit (Tuomas, Markus, Luukas, Matteus, Johannes, Apostolit yms.), Johanneksen Teot, Andreaan Teot, Paavalin Teot, Barnabaan kirjeet, Pietarin ilmestys, Hermaan paimen ja apostoliset kirjoitukset (teot, kirjeet jne.).

Erilaisia lahkoja:

• Ebioniitit, kristityt juutalaiset, uskovat että Jesus oli pelkkä ihminen, jonka Jumala adoptoi lunastuskuoleman yhteydessä messiaaksi.
• Doketistit, hellenistiset kristityt, uskovat että Kristus oli Jumala joka oli ottanut vain ottanut galilealaisen Jesuksen hahmon. Hän ei todellisuudessa ollut ruumiillinen olento eikä siten myöskään kärsinyt ristillä, vaan kaikki oli pelkkää näytelmää. Eihän hänellä ollut edes ruumista, joka olisi voinut kärsiä.
• Montanismi sai alkunsa Fryygialaisesta Montanuksesta, joka väitti Pyhän Hengen puhuvan hänelle. Montanusta tuki kaksi naisprofeettaa, Prisca ja Maximilla. Montanistit harjoittavat ekstaattista profetoimista ja puhuvat kielillä. He uskovat Isään, Sanaan (Logos) ja Totuuden Henkeen (Parakletos), joka puhuu ihmisten kautta. Lahkolaiset kannattavat selibaattia ja ankaraa kirkkokuria.
• Markionistit seuraavat Markion Sinopelaisen opetuksia. Markion aloitti 100-luvun puolessavälissä jKr. kirkollisen uudistusliikkeen, jonka eräänä tavoitteena oli Jeesuksen alkuperäisen sanoman tavoittaminen. Markion hylkäsi täydellisesti kristittyjen juutalaisen alkuperän. Vanhan testamentin luojajumala Jahve on julma ja verenhimoinen; Uusi testamentti opettaa rakkautta ja anteeksiantoa. Jeesus ei ollut Messias, siis juutalaisten odottama valloittajasankari. Sen sijaan hän oli toisen, hyvän Elohim -jumalan lähettämä agentti. Markioniittien kritiikki Vanhaa testamenttia kohtaan pohjautuu platonismiin. Markion itse asetettiin kirkonkiroukseen vuonna 144 jKr, jonka jälkeen hän käytti huomattavaa omaisuuttaan luodakseen rinnakkaisen kirkollisen organisaation.

MANIKEALAISUUS

Manikealaisuuden perustaja on profeetta Mani, joka eli Persiassa 210-275 jKr. Hän ilmoitti olevansa Parakletos, Viimeinen Profeetta ja Profeettojen Sinetti, Jumalan viimeinen sanansaattaja maan päällä. Edellisten profeettojen joukkoon kuuluivat Zarathustra, Hermes, Plato, Buddha ja Jeesus Kristus. Manikealaisuus yhdistelee vapaasti toisiinsa zarathustralaisuutta, kristinuskoa ja kreikkalaista filosofiaa. Jeesuksen seuraajana Mani käytti hyväkseen monia kristittyjen kirjoituksia, kuten mm. Apostoli Tuomaksen teot. Manikealaisen dualismin mukaan universumi on taistelukenttä materiaalisen pahan ja spirituaalisen hyvän jumalan välillä. Näkyvä maailma on peräisin pahan demiurgin kädestä; tosi jumala on puhtaasti henkinen olento. Manin opetuslapset ovat kuljettaneet hänen oppejaan itään ja länteen. Tällä hetkellä ainakin Roomassa, Karthagossa ja Antiokiassa toimii manikealaisia kouluja.