EXERCITUS GERMANIA SECUNDA
"Magnam partem locorum in orbe terrarum vidi: mores feros, saevos, truces inveni. Roma est lux."
GERMANIA ROMANA
Sukupolvi sitten koko Reinin suu oli autio ja tyhjä, sen pellot kesannolla ja kaupungit hylättyjä. Provinssin asukkaat olivat kuolleet sotaan ja tauteihin; ryösteleviä barbaareja oli kaikkialla. Nyt koko Germania on alistettu Rooman valtaan ja armeijan, kaupankäynnin ja koulutuksen ansiosta nopeasti roomalaistumassa. Limes-rajalinja on työnnetty Elbelle, pahamaineisen Teutoburgin metsän taa. Roomalainen Germania on jaettu kahteen provinssiin, Germania Primaan ja Germania Secundaan. Rajamaakunnan asujamisto muodostuu useista eri etnisistä ryhmistä. Maaseutu, metsät ja vainiot kuuluvat frankeille. Pikkukaupungeissa asuu vielä gallo-romaania äidinkielenään puhuvien bataavien ja ubien jälkeläisiä. Suurkaupungit ovat Rooman kolonioita, joiden asukkaat polveutuvat italialaisista veteraaneista, mutta niissä asuu myös huomattavat frankki-, britti- ja juutalaisvähemmistöt.
Rutto eli pestis on kadonnut sinne mistä se tulikin ja Reinin satamia ja vallituksia on alettu vihdoin korjaamaan. Germania Secunda on monien kauppareittien risteyskohdassa. Sen pääkaupungista Colonia Agrippinasta lähtee vanha idäntie Hellweg, jota pitkin germaanit ja slaavit tuovat Rooman markkinoille turkiksia, meripihkaa ja rautaa. Laivat liikennöivät Reiniä ylös ja alas, tuoden mukanaan brittiläistä tinaa ja kangasta, gallialaista keramiikkaa, afrikkalaista oliiviöljyä ja italialaista viiniä. Rooman armeija takaa kaupan vapauden ja kontrolloi sitä pakottamalla kaikki matkalaiset käyttämään ennalta määrättyjä reittejä, joilla heitä voi helposti verottaa.
Jokivarsille on asutettu sankoin joukoin Roomalle antautuneita barbaareja ja laittomia maahanmuuttajia, jotka asuvat omissa yhdyskunnissaan (laeti) omien johtajiensa alaisuudessa. He eivät saa poistua asutuksistaan, ja he joutuvat vuosittain luovuttamaan sovitun määrän nuoria miehiä asepalvelukseen Rooman armeijaan. Suuret väestömuutokset näkyvät myös uskonnollisissa menoissa. Vanhat gallo-roomalaiset jumalmenot ovat unohtuneet. Niiden tilalle on tullut roomalaistuneita frankkien ja friisien jumalia, joista tärkeimmät ovat sodanjumala Wōden (Juppiter Victor) ja Nerthus, joka samastetaan Isikseen. Sotilaiden ja kauppiaiden keskuudessa monia on vihitty Mithran mysteereihin, mutta rauhan tultua myös kristinusko on levittäytynyt karismaattisten saarnaajien ja hyvien töiden avulla kaikkialle Reinin varrelle.
Miksi juuri Wōdeniin turvautuvat frankit, joita on pidetty roomalaisten vaarallisimpina vastustajina, ovat niin helposti alistuneet Rooman valtaan, mutta Tîwazia palvovat saksit eivät? Sanotaan, että Harmaa Jumala, joka on tunnettu juonistaan ja epävakaudestaan, ilmestyi heille Reinillä lihassa roomalaisessa sotisovassa ja osoitti olevansa vihollisten puolella. Tämän jälkeen hän pyhitti kaikki taistelussa jalosti kaatuneet frankit itselleen. Frankit seurasivat Wōdenia ja antautuivat Roomalle. Alankomaiden viimeinen druidi Ulfnoth ennusti ennen kuolemaansa, etteivät Germanian koettelemukset ole ohi, sillä Rein-joki on kirottu ja Reinintyttäriä ei ole lepytelty oikein. Rooman voittoa seuranneet kymmenen rauhan ja menestyksen vuotta tuntuvat todistaneen druidin sanat täysin vääriksi.
Latina |
Pater noster, qui es in caelis, sanctificetur nomen tuum. Adveniat regnum tuum; fiat voluntas tuasicut in caelo et in terra. |
|---|---|
Romaani |
Puhuttu provinsiaalinen latina, paljon yksinkertaisempi. |
Frankki |
Fater unsêr thû in himilom bist,
giwîhit sî namo thîn,
quaeme rîchi thîn,
werdhe willeo thîn sama sô in himile endi in erthu. |
Alemanni |
Fater unser, thu bist in himile, uuihi namu dinan, qhueme rihhi diin, uuerde uuillo diin, so in himile, sosa in erdu. |
Vanhasaksi |
Fadar ûsa firiho barno,
thu bist an them hôhon himila rîkea,
geuuîhid sî thîn namo uuordo gehuuilico.
Cuma thîn craftag rîki.
Uuerða thîn uuilleo obar thesa uuerold alla,
sô sama an erðo, sô thar uppa ist
an them hôhon himilo rîkea. |
COLONIA AGRIPPINA (CCAA)
Germania Secundan pääkaupunki Colonia Agrippina (alunperin Colonia Claudia Ara Agrippinensium) on yksi suurimmista asutuskeskuksista Alppien pohjoispuolella. Kenraali Marcus Vipsanius Agrippa perusti sen vuonna 37 eKr. ubien heimon muinaiselle markkinapaikalle, mutta kaupungin suojelijana pidetään yleisesti Gaius Julius Caesaria. Colonia Agrippinan keisarillisessa temppelissä (Augusteum) säilytetään useita kuuluisa pyhäinjäännöksiä, kuten Marsin miekkaa Caliburnusta. Kaupunkioikeudet Colonia Agrippina sai keisari Claudiuksen hallituskaudella vuonna 50 jKr. Suurimmillaan kaupungissa on asunut 45 000 asukasta. Nykyään asukkaita on noin puolet tästä.
Colonia Agrippina on rakennettu perinteiseen ruutukaavaan. Kaupungin mahtavin rakennus on keisarillinen hallintopalatsi Praetorium, joka kattaa 3½ hehtaaria kaupungin pinta-alasta. Kahdensadan vuoden aikana kertyneet upeat mosaiikit, veistokset ja kuuluisten mestareiden tekemät paneelimaalaukset koristavat Praetoriumin halleja ja sisäpihoja, joissa provinssin käskynhaltija ottaa vastaan vieraansa. Kaksi Rooman hallitsijaa on julistettu keisareiksi tässä rakennuksessa (Vitellius, Trajanus). Yhdestä jumalallisen Trajanuksen käyttämästä huoneesta on tehty hänen kuolemansa ja taivaaseenastumisensa jälkeen keisarikultin kappeli, jossa säilytetään Trajanukselle kuuluneita henkilökohtaisia tavaroita ja kullattua norsunluista näköispatsasta.
Provinssin pääkaupunkina Colonia Agrippinassa on keisarikultin temppelin lisäksi Capitolium, kopio Roomassa sijaitsevasta Juppiter Optimus Maximuksen temppelistä, jossa palvellaan myös Junoa ja Minervaa. Omat kulttinsa ovat saaneet hedelmällisyyden jumala Mars ja kaupankäynnin ja satamien jumala Portunus. Lisäksi Reinin rannalla on kaunis lehtomainen pyhäkkö joen jumalalle Rhenukselle. Juutalaiset kokoontuvat omissa synagogissaan, joiden liepeillä viime aikoina on ollut tappeluita kaupunkiin saapuneiden kristittyjen kanssa. Colonian omaa apostolista kristillistä seurakuntaa johtaa piispa Maternus, Johannes Evankelistan seuraaja. Kaupungissa on myös jonkun verran valentinolaisia gnostikkoja. Kristityt ovat rakentaneet yhteistuumin suuren kirkon Praetoriumia vastapäätä olevaan kortteliin. Rahat yritykseen lahjoitti Colonian kirkon tärkein tukija, neiti Aelia Galla Bonosa Justitia, edesmenneen dux Bonosuksen tytär, joka on puoliksi burgundien hallitsijasukua.
Kaupungissa on kylpylä, johon johdetaan kirkasta vettä Ardenneilta asti Rooman valtakunnan pisintä akveduktia pitkin. Tämä ns. Eifel-akvedukti on myös suojattu aivan erityisellä tekniikalla veden jäätymisen estämiseksi talvisin. Kaupungin ulkopuolella on pieni kreikkalaistyyppinen teatteri, jossa esitetään konsertteja, luentoja ja aiemmin myös draamaa. Nykyisin teatteria esittävät lähinnä kiertelevät seurueet, jotka esiintyvät Colonian forumilla toripäivien yhteydessä. Tähän rajoitettuun repertuaariin kuuluu mimiikkaa, mysteerinäytelmiä ja lokalisoituja versioita klassisesta komediasta (kuten Plautuksen Pseudolus, Miles Gloriosus ja Curculio).
TRICENSIMAE
Ala-Germanian toiseksi suurin kaupunki Colonia Ulpia Traiana hävitettiin täysin keisari Aurelianuksen aikana 275 jKr., kun frankit valloittivat Alankomaat. Aikaisemmin se oli 10 000 asukkaan vireä käsityöläisyyden keskus, jossa oli kaikki roomalaiset kaupungin mukavuudet: julkinen kylpylä, amfiteatteri, basilika ja raikasta vettä tuova akvedukti. Suurin osa kaupungin asukkaista sai jollain tavalla elantonsa Ala-Germanian armeijasta (EXGERINF). He tuottivat savitiiliä ja säilytysastioita, korjasivat pyöriä, tuottivat ruokatavaroita, pesivät vaatteita ja huolehtivat monista muistakin sotilaiden tarvitsemista palveluista.
Frankkien kukistamisen ja Germanian takaisvaltauksen jälkeen kaupunkia ei voitu jälleenrakentaa enää sellaisenaan. Sen asukkaat olivat joko paenneet tai tapettu. Sen sijaan pretoriaaniprefekti Constantius Chlorus rakennutti raunioiden keskelle uuden sotilasasutuksen, joka sai nimekseen Tricensimae ("kolmaskymmenes") XXX legioonan mukaan. Roomalaiset insinöörit purkivat hylätyt rakennukset ja rakensivat kiviaineksesta modernit, jopa 18 metriä korkeat puolustusmuurit Tricensimaen ympärille. Colonia Ulpia Traianan julkisista rakennuksista uuden kaupungin sisälle jäi ainoastaan sotilaskylpyläksi muutetut termit ja Capitolium, Juppiterin temppeli. Forumin rakennukset muutettiin parakeiksi.
Tricensimae on XXX legioonan päämaja. Sen tarkoitus on valvoa rantafrankkeja ja taata heidän uskollisuutensa Roomalle.
NOVIOMAGUS
Noviomagus on vanha asutuskeskus. Sen paikalla on ollut bataavien heimon muinainen pääkaupunki, roomalainen sotaleiri, siirtokunta nimeltä Batavodurum ja lopulta itsehallinnollinen kaupunki nimeltä Ulpia Noviomagus, joka suomeksi käännettynä olisi "uusi turku". Suurimmillaan viidentuhannen asukkaan Noviomaguksessa on satama, Nehalennian, Mercuriuksen, Fortunan ja Hercules Magusanuksen temppelit, kylpylä ja suuri linnoitettu viljamakasiini. Vaikka kaupunki on pieni, Noviomaguksen hautausmaa paljastaa sen vaurauden. Värikkäästi maalatut komeat mausoleumit ja korkeat marmoriset muistomerkit tervehtivät tulijaa.
Kaupunki kärsi pahoin vuoden 275 jKr. frankkihyökkäyksestä ja hylättiin vähäksi aikaa. Frankkipäällikkö Chilperik ryösti sen putipuhtaaksi ja rakensi läheiselle kukkulalle mäkilinnansa nimeltä Valkhof. Kenraali Lucius Artorius Pius kukisti Chilperikin 282 jKr., minkä jälkeen Noviomagus alkoi jälleen elpyä. Sen asutus jakautui kahtia: bataavit siirtyivät asumaan vanhan jokisataman alueelle, frankit kukkuloille. Vanhan Noviomaguksen kerrostaloista on tullut linnoitettuja kartanotaloja. Sinne johtavan tien varressa on myös suuri roomalainen kievari, jossa on tilaa jopa sadalle matkustajalle. Kaupunginneuvoston johtaja (rector) on nerviläinen viljakauppias Marcus Liberius Victor.
CASTRA HERCULIS
Castra Herculis on merkittävä roomalainen linnoitus Reinin suulla, kymmenen kilometriä Noviomaguksesta pohjoiseen. Se kontrolloi liikennettä ja kaupankäyntiä friisien, rantafrankkien ja bataavien välillä. Kenraali Gnaeus Domitius Corbulo perusti sen vuonna 47 jKr. etuvartioasemaksi friisejä vastaan. Linnaketta laajennettiin vuonna 121 jKr, jolloin keisari Hadrianus vieraili Ala-Germaniassa. Myöhemmin I Minervian sotilaat rakensivat sen kokonaan uudelleen kivestä. Castra Herculis hylättiin 275 jKr. ja säilyi autiona viiden vuoden ajan, kunnes Lucius Artorius Pius palautti Rooman vallan Ala-Germaniaan. Linnaketta vahvistettiin ja sen ympärille kasvoi nopeasti frankkilais-roomalainen kaupunki, Vicus Artorii.
Castra Herculissa on lossi, kylpylä, linnoitettu rantamakasiini ja vesimylly, siideritehdas, Dianan, Isis-Nerthuksen, Kolmen Rouvan ja Hercules Magusanuksen pyhätöt sekä Euroopan pohjoisin kristillinen kirkko, Ecclesia S. Pelagio. Castra Herculille tuo lisämerkitystä se, että rantafrankkien vasallikuninkaalla Theudobertilla on siellä kartano. Itse linnoitusta miehittää nykyään vasta perustettu armeijan eliittiyksikkö, auxilia palatina Herculienses.
PELAGIOLAISUUS*
Ala-Germaniassa vaikuttavaa kristillistä seurakuntaa kutsutaan pelagiolaiseksi perustajansa, Gaius Marcellus Valerius Secundus Pelagiuksen mukaan. Hän oli nuori ritarisäätyinen upseeri, joka oli jo lapsena saanut korkean koulutuksen ja tutustunut sekä valentinolaiseen että kristilliseen filosofiaan. Häntä kutsutaan myös frankkien apostoliksi, sillä hän käännytti ensimmäiset frankit kristinuskoon ja perusti nimeään nykyään kantavan kirkon Noviomaguksen pohjoispuolelle, missä ennen oli sijainnut temppeli Nehalennialle, Marsille ja Mater Matutalle. Pelagius kuoli marttyyrikuoleman Roomassa 282 jKr. Hänen pyhäinjäännöksensä haudattiin yksitoista vuotta myöhemmin uudestaan hänen omaan kirkkoonsa.
Pelagius yhdisti aristotelisen logiikan apostoliseen opetukseen. Pelagiolaisten mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi ja ansaita siten iankaikkinen autuus pelkästään omalla kilvoituksella ja rakkauden kaksoiskäskyn toteuttamisella. Pelagiuksen tulkinta oli erityisesti yksilön vapauteen uskovien frankkien mieleen. Taustalla oli huoli moraalista: jos ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä, niin miksi lainkaan elää hyveellisesti? Kyseessä oli myös vastausyritys ihmisen kyvyttömyyttä korostavaan kristillisyyden pääsuuntaukseen: jos ihminen on täysin kyvytön tekemään mitään hyvää, niin miten hän voi olla vastuussa teoistaan?
FRANKIT
Frankit ovat suuri, itsepäinen ja sotaisa heimoliitto, joka asuu Rein- ja Weser -jokien välimaastossa. Frankit jaetaan joki- ja rantafrankkeihin , joista ensimmäiset (ripuarii) asuvat Reinin itärannalla ja jälkimmäiset (salii) alajuoksulla, mailla jotka kuuluivat ennen bataaveille ja friiseille. Frankit ovat aikaisempina vuosina aiheuttaneet suurta tuhoa sivistyneille kansoille ryöstö- ja hävitysretkillään, mutta nykyään he ovat Rooman vasalleja (foederati), joiden tehtävä on pitää aisoissa vielä villimmät sukulaisensa, saksit ja burgundit.
Frankkien yhteiskunta on saanut niin paljon roomalaisvaikutteita, että se on barbaareista järjestäytynein. Frankkeja johtaa kaksi kuningasta, jotka ylimykset (regales) valitsevat keskuudestaan. Nykyiset kuninkaat ovat Marcomer ja Theudobertus. Frank tarkoittaa heidän omalla kielellään vapaata miestä. Vapaus ei kuitenkaan ulotu naisiin tai lukuisini orjiin. Frankit tekevät erinomaisia aseita, joista kuuluisin heittokirves francisca. Miekatkaan, usein roomalaisen mallin mukaiset, eivät ole tavattomia frankkien käsissä. Frankit ovat oppineet myös käyttämään tehokkaasti roomalaisilta omaksumaansa angoksi kutsuttua raskasta heittokeihästä, jossa on pitkä panssarinläpäisevä metallikärki.
Frankkien muoti on alkanut muuttua. Sotaisaa töyhtökampausta ja raitapaitoja pitävät enää kapinalliset ja heimosotilaat, kun taas ylimystö on alkanut suosia tasaista polkkatukkaa ja kirjailtuja tunikoita. Frankkien tärkein jumala on yhä Wōden, sodan, kohtalon ja kuninkaiden jumala. Wōden on myös psykopompos joka johdattaa kaatuneitten sankarien (einherjar) sielut taivaaseen. Wōdenin lisäksi rantafrankit palvovat hedelmällisyysmenoissaan muinaista äitijumalatarta Nerthusta ja tämän lapsia, vaaneja. Jumalattaren kuvaa kuljetetaan kultaisissa vaunuissa, jota vetävät pyhät härät. Härkiä kunnioitetaan muutenkin frankkien kulttuurissa.
Frankit ovat sodassa kilpailijoitaan burgundeja vastaan, joita johtaa taikataitoinen Nibelungien klaani. Sodassa on sukuvihan piirteitä. Frankkien prinssi Faramund, Marcomerin poika, on liittynyt Nibelungeihin naituaan burgundien prinsessan Thiudahildin. Sen sijaan burgundien vanhan kuninkaan poika Gibica, joka kasvoi frankkien hovissa, sotii nyt Marcomerin puolella kukistaakseen enonsa Hagen Mustan, josta on tullut Nibelungien klaanin päällikkö.
FRIISIT JA KEIHÄSDAANIT
Pohjanmeren rannikolla ja Lacus Flavon ympärillä elävät friisit ovat suhteellisen sivistynyt germaanikansa, jonka tärkeimmät elinkeinot ovat kalastus, karjatalous ja merirosvous. Itämeren meripihkakauppa toi heille rikkauksia, kunnes länteen tunkeutuneet frankit valtasivat heidän viljavat alamaansa ja ajoivat heidät soille. Purjehduksesta riippuvaiseksi tulleet friisit alkoivat ryöstellä Britannian ja Gallian suojattomia rannikoita, kunnes kenraali Lucius Artorius Pius ja amiraali Mausaeus Carausius tuhosivat heidät. Nyt friisit ovat hajallaan ja sulautumassa naapureittensa keihäsdaanien eli Ingwen kansan (ingvaeones) tavoin sakseihin.
Keihäsdaanien esi-isä ja suojelusjumala on Fraujaz Ingwaz, daanikielellä Ingunar-Frey ja friisiksi Fro Ing. Fraujaz Ingwaz on vanha hedelmällisyyden, rauhan, sukupuolisen kanssakäymisen, kuoleman ja pyhän kuninkuuden jumala. Friiseillä kuninkaan rooli on ensi kädessä sakraalinen; kevätuhrissa hän yhtyy papittareen tuottaen pelloille kasvuvoimaa ja perheille menestystä. Friisien esi-isä on Scyld Scefing, "Kilpi Lyhteenpoika", joka toi ohran friisimaahan. Scyld, tai Beow kuten häntä myös kutsutaan, on oluen, runouden ja kaupankäynnin jumala.
Tyypillinen friisiläinen linnoitettu kaupunki
Friisien tärkein kaupunki on Kuinder Lacus Flavon rannalla, lähellä entistä Finnsburhia. Keihäsdaanit asuvat Ems-joen (Tamesis) varrella Nieuwburhissa. Kumpaankin on sijoitettu yksi kohortti roomalaista sotaväkeä huolehtimaan heimojen uskollisuudesta.