EXERCITUS GERMANIA SECUNDA

SIVIILISTÄ SOTILAAKSI

VÄRVÄYS

Rooman armeija tarvitsee vuosittain noin 15 000 alokasta korvatakseen tappiot, eläköityvät ja kotiutettavat. Armeijan nimellinen vahuus on tähän aikaan yli 400 000 miestä, vaikka monet osastot ovatkin vielä reippaasti alle määrävahvuuden. Alokkaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) perinnölliset asevelvolliset, 2) värvätyt ja 3) ulkomaiset palkkasoturit.

Asevelvollisuus koskee veteraanien poikia, jotka palvelevat aikuistuttuaan samassa yksikössä kuin isänsä. Hädän hetkinä asevelvollisuutta on laajennettu muihinkin yhteiskuntaluokkiin. Orjat, kauppiaat ja juutalaiset on vapautettu palveluksesta. Värvätyt ovat yleensä itsellisten poikia tai äpäriä, maansa menettäneitä, epätoivoisia, seikkailijoita ja onnenonkijoita, tai sitten haluavat paeta huoliaan, kuten petettyä vaimoa, nimismiestä tai velkojenperijöitä. Palkkasoturit ovat ulkomaisia barbaareja, jotka tulevat kullan ja maineen toivossa. He ovat yleensä parhaimpia taistelijoita, mutta myös vaikeimpia pitää tyytyväisenä.

Into asevoimiin on Rooman imperiumin ydinalueilla laskenut tasaisesti. Valtio on antanut monilla alueilla suurten maanomistajien vastuulle värvättyjen hankkimisen. Kutsuntaviranomaiset ovat usein korruptoituneita: He nostavat alokkaista maksetun palkkion valtion kassasta ja ostavat sillä tyrmistä tuomittuja rikollisia ja kiertolaisia merkittäväksi rulliin. Moisesta käytöksestä rangaistaan ankarasti, mutta laki rajaseuduilla on hidas. Halukkaimmat ja parhaimmat sotilaita ovat kotoisin Tonavan ja Illyrian alueelta, Galliasta ja Germaniasta. Palkkasotureita tulee kaikkialta; useimmat ovat sarmaatteja, alaaneja, gootteja, maureja tai arabeja.

KUTSUNTATARKASTUS

Lain mukaan jokaisen väkeen haluavan tulee läpäistä kutsuntatarkastus (probatio). Siihen kuuluu lääkärin suorittama yleisen terveydentilan tutkimus ja muita kokeita. Alokkaan tulee olla vähintään 18 vuotta täyttänyt, yli 5 jalkaa 7 tuumaa (170 cm) pitkä ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Joihinkin eliittiyksiköihin, kuten legioonien ensimmäisiin kohortteihin ja keisarillisiin ratsuvartioon (equites singulares augusti) pituusraja on 5 jalkaa 10 tuumaa (177 cm). Jos valinnanvaraa on, väenottajat suosivat mieluummin kovaan työhön tottuneita maalaisia kuin laiskoja kaupunkilaisia. Sepät, muurarit, teurastajat ja metsästäjät ovat erityisen haluttuja miehiä väkeen.

Väkeen hyväksytyt saavat legioonan merkin eli lyijyisen tuntolevyn (signaculum) sekä 75 denaarin ennakkomaksun. Tuntolevyn vastaanottamista seuraa sotilasvalan vannominen (sacramentum). Valassa alokas vannoo niiden jumalien nimeen joihin hänen kansansa uskoo tottelevansa kaikissa tilanteissa ehdoitta keisaria ja esimiehiään, käyttäytymään ryhdikkäästi, säilyttämään salaisuudet ja vuodattamaan tarvittaessa verensä päällikkönsä ja Rooman res publican puolesta. Alokkaan palkka alkaa juosta kuitenkin vasta sitten kun hän on saapunut määrättyyn yksikköönsä ja kirjattu sen rulliin.

SOTILAAN ELÄMÄ

Palvelusaika Rooman armeijassa on 20 vuotta, pretoriaanikaartissa 16 vuotta. Palveluksen päätyttyä kunniakkaasti (honesta missio) veteraani saa kotiutuessaan palan maata, pari vetohärkää, siemenviljaa ja rahalahjan, noin 3000 denaaria. Maapalan on yleensä voinut anomuksesta muuttaa myös käteiseksi rahaksi. Kahdenkymmenen vuoden palvelus takaa ulkomaalaiselle (gentiles) myös Rooman kansalaisuuden (civitas Romana). Halutessaan veteraani voi vielä jatkaa uraansa armeijassa (evocati), jolloin hän saa eläkkeelle jäädessään (emerita missio) edellämainittujen etujen lisäksi vapautuksen kunnallisverosta ja tullimaksuista. Palvelusaikanaan pysyvästi vammautunut voidaan vapauttaa ennen aikojaan causaria missiolla, johon kuuluvat samat edut kuin veteraanille, eläke ja vapautus tietyistä veroista.

Sotilaan palkka maksetaan kolme kertaa vuodessa. Ansioihin kuuluu päiväraha (stipendium), muonaraha (pretium annonae), varusraha varusteiden lunastamiseksi sekä keisarin syntymäpäivänä ja valtaannousun vuosipäivänä maksettava lahjoitus (donativum). Armeijassa on ollut myös tapana maksaa erilaisia ylimääräisiä korvauksia, kuten ns. "kenkärahaa" (calcarium) saappaiden korjauttamiseen tavallista pidempään jatkuneiden marssien jälkeen. Päiväraha ei ole muuttunut sitten keisari Septimus Severuksen päivien, joten sen ostovoima on kärsinyt huomattavasti inflaatiosta. Yleensä sotilaiden palkasta on vähennetty heidän valtiolta saamiensa varusteiden arvo. Nykyään monissa provinsseissa on ryhdytty maksamaan ainakin osa palkasta suoraan luontaistuotteina. Sotilaiden kesken on myös ollut tapana että jokainen lahjoittaa sovitun osan palkastaan yhteiseen hautausrahastoon, jolla kustannetaan kaatuneiden tovereiden hautajaiset.

Vuodesta 946 auc (193 jKr.) lähtien sotilailla on ollut oikeus mennä naimisiin jo palveluaikanaan. Perheet seuraavat usein sotilaita ja toisinaan sotilaiden lapset on lisätty suoraan armeijan muonavahvuuteen. Tämän vuoksi lomia myönnetään nihkeästi. Pysyvän käytännön mukaan lomaa voi myöntää ainoastaan joukko-osaston komentaja, vain erittäin tähdellisestä syystä ja korkeintaan 30 miehelle kerrallaan. Rajajoukot ja legioonat on yleensä majoitettu varuskuntiensa parakkeihin ja linnoituksiin, kenttäarmeija siviilimajoitaan kaupunkeihin tai maaseudulla linnaleiriin varakkaammille talonpoikaistiloille. Lääkärit, opettajat, maalarit, papit ja tärkeät käsityöläiset ovat lain mukaan vapautettu majoitusvelvollisuudesta, kuten myös synagogat ja työpajat. Yksityistalouksien velvollisuuksiin kuuluu tarjota majoitettavalle pelkkä huone, ei kalusteita tai aterioita - mutta isäntien on vaikea hillitä majoitettujen sotilaiden mielivaltaa. Vaikka omavaltaisuus on ankarasti kielletty, on tullut tavaksi että isänniltä vaaditaan "lahjoina" myös oliiviöljyä, lämmityspuita, kylpyvettä ja lämmin ateria päivässä.

SOTILAAN TEHTÄVÄT

Armeijan tärkein tehtävä on valvoa Romanian ja Barbaricumin rajaa. Raja on luvallista ylittää vain valvotuista ylityspaikoista, joilla kerätään myös tullia. Muut tehtävät rajaprovinssissa ovat:

Tiedustelutoiminta barbaarien alueella on rajavalvonnan kannalta välttämätöntä, jotta armeija olisi selvillä kaikesta mitä sen vastuualueilla tapahtuu. Raja vain erota vaan myös yhdistää: Toisella puolella asuvat ihmiset käyvät säännöllisesti kauppaa roomalaisten kanssa ja muodostavat tärkeän osan roomalaisten joukko-osastojen huollosta. Vartiotornit ja linnakkeet ovat aina houkutelleet ympäristöönsä ihmisiä jotka haluavat hyötyä varuskunnan olemassaolosta taloudellisesti tai sen tuoman turvallisuuden vuoksi. Monet rajaseudun kaupungit ja kylät ovat kehittyneet legioonien linnakkeiden ympärille.

ASELAJIT JA ORGANISAATIO

Kun keisari Caracalla antoi kaikille vapaasyntyisille Rooman kansalaisuuden (Constitutio Antoniniana 212 jKr.), ero aikaisemmin kansalaisista koostuneiden legioonien ja "alkuasukkaista" värvättyjen apujoukkoen välillä alkoi hämärtyä. Itsenäisten legioonista irroitettujen ratsuväkirykmenttien ja erillisosastojen määrä on kasvanut viime vuosina tasaisesti. Nämä vexillatiot ovat nykyään arvoasteeltaan legioonien veroisia. Legioonat ovat rajavartioinnin kannalta edelleen ehdottoman tärkeitä, mutta logistisista syistä ne ovat ikäänkuin kasvaneet kiinni asemapaikkoihinsa; siksi kenttäarmeija (comitatus praesentales) muodostuu lähinnä juuri vexillatioista, erillisistä kohorteista, palkatuista erikoisjoukoista sekä tarkoitusta varten varatuista reservilegioonista.

Rooman armeijan perusyksikkö on hieman ontuvasti nykyaikaiseen patalioonaan rinnastettavissa oleva kohortti, joka on myös pienin itsenäiseen toimintaan kykenevä taktinen muodostelma. Täysivahvuiseen kohorttiin kuuluu kuusi kenturion johtamaa 80 miehen centuriaa plus huoltohenkilökunta, yhteensä noin puolisen tuhatta miestä. Aikaisemmin on ollut myös tuhannen miehen vahvistettuja kohortteja (cohors milliaria), mutta sellaisia ei enää ole käytössä. Ainoan poikkeuksen muodostavat joidenkin vanhojen legioonien I kohortit ja pari sarmaateista ja alaaneista koostuvaa uutta raskasta panssaroitua ratsuväkiosastoa (catafractarii). Centuria jakautuu vielä kymmeneen kahdeksan miehen ryhmään (contubernium), jotka nukkuvat ja syövät yhdessä omassa teltassaan.

Raskasaseiset (legiones)
Legioonaan kuuluu 10 kohorttia jalkaväkeä, joista yksi tuplavahvuinen, yhteensä 5120 miestä, 70-100 upseeria ja 120 ratsulähettiä.
Tulituki: 59 raskasta heitintä (carroballistae), 10 piirityskatapultin (onager) patteri.
Huolto: Teoriassa täysin omavarainen. Noin 200 henkeä kjorjauspajoissa, aseverstaissa, puuseppinä, kokkeina, insinööreinä tai huolehtimassa viljamakasiineista ja laitumista. Sotilaspalvelijat ja muut tukitehtävät mukaanluettuna legioonan yhteenlaskettu vahvuus paperilla saattaa nousta lähelle kuutta tuhatta. Käytännössä läntisissä legioonissa on separatisteja vastaan käydyn sodan jäljiltä keskimäärin kuusi alivoimaista kohorttia, loput on joko siirretty muualle, yhdistetty toisiinsa tai ovat olemassa vain paperilla. Lisäksi ratsumiehet on nykyään erotettu legioonista itsenäisiksi yksiköiksi.

Vakinaisen väen ulkopuoliset joukot (numeri)
Numeri ovat yleensä barbaarien keskuudesta värvättyjä väliaikaisia ja erikokoisia sissiosastoja. Näitä osastoja tapaa villeimmillä raja-alueilla, kuten Germaniassa, Daakiassa ja Britanniassa. Numeri ovat usein lyhyehköksi kaudeksi pestattuja palkkasotureita, joilla on selkeästi määritelty funktio, kuten tiedustelutoiminta jollain alueella. Samaan luokkaan menevät myös kenraalien joko pestaamat tai omien sotilaidensa joukosta valikoimat väliaikaiset osastot erikoistehtävissä. Numeruksen komentaja on arvoltaan praepositus. Myös rikkaimmilla maanomistajilla voi olla omia palkkasotureitaan (bucellarii). Tällaisten yksityis- armeijoiden pito on laissa ehdottomasti kielletty, mutta käytäntö on nykyään toinen. 		Kevytaseiset (auxilia)
Cohors pedita: Jalkaväkiosastoja, vahvuus noin 500 miestä. Kelpaavat ruumiilliseen työhön ja kiinteiden linnoituslaitteiden puolustamiseen, tosin sekaan mahtuu myös jousimiesten kaltaisia eliittijoukkoja (sagittarii).
Cohors equita: Sekaosasto, jossa 400 kevyttä jalkamiestä ja 120 ratsumiestä. Toisen luokan yksikköjä, joiden toimeenkuvaan kuuluu partiointi, tiedustelu, saatto- ja kuriiritehtävät sekä selustan vartioiminen.
Tulituki: Joillakin kohorteilla voi olla käytössään kevyitä heittimiä (manuballistae).
Huolto: Osittain omavarainen.

Ratsuväki (vexillationes)
Yhden alan eli siiven vahvuus paperilla on 512 miestä, käytännössä nykyään noin 300. Sen perusosa on turma, 30 ratsumiehen osasto jota johtaa decurio ja draconarius, ratsuväen lohikäärmestandaarin kantaja.
Equites promoti: Keskiraskasta ratsuväkeä, legioonista irroitettu.
Equites dalmati: Illyrialainen kevyt ratsuväki.
Equites mauri: Afrikkalainen heittokeihäin varustettu kevyt ratsuväki.
Catafractarii: Panssaroitu raskas ratsuväki. Pääase kahden käden peitsi (kontos) ja pitkä miekka. Osalla katafrakteista myös hevoset ovat täysin panssaroituja. Värvätty alaanien tai galliaan asutettujen sarmaattien keskuudesta.

Erikoisjoukot
Palatsijoukot (legiones palatina, auxilia palatina), retoriaanikaarti (Cohors praetoria), keisarillinen ratsuvartio (Equites singulares augusti), keisarin henkivartijat (Protectores domestici).

Ala-Germanian armeijan sotilaita vasemmalta oikealle: Allienus Martialis, centurio (Leg XXX Coh VII). Antonius Pullo, semissalis (Leg XXX Coh VII). Marius, ballistarius (Aux Coh XV Voluntariorum)

SOTILASARVOT JA PALKKALUOKAT

Diocletianus on legioonien uudelleenorganisaation yhteydessä lakkauttanut primus piluksen sotilasarvon ja tehnyt kaikista legioonien kohorteista identtisiä.

MIEHISTÖ Palkka- luokka
Tiro Alokas Discens architecti: Insinöörioppilas. Discens capsariorum: Lääkintämiesoppilas. Discens bucinatorem: Muusikko-oppilas.
1
Pedes, eques Jalkamies, ratsumies Immunis Erikoistehtäviin osoitettu sotilas, vapautettu kovasta työstä. Sisältää sotilaspoliisit, muusikot, kouluttajat, kirjurit, sotilaspalvelijat, lääkintähenkilökunnan ja käsityöläiset.
1
Semissalis Korpraali Veteraani. Aikaisemmin tunnettu nimellä sesquiplinarius. Tehtäviä mm. ryhmänjohtaja, vartionjohtaja (tesserarius), trumpetisti (bucinator). Discens signiferorum: Lipunkantajaoppilas.
1½
ALIUPSEERIT (PRINCIPALIA)
Duplicarius Alikersantti Erilaisia tukitehtäviä, kuten musiikkimestari, muonitusmestari tai vanhempi käsityöläinen. Optio valetudinarii: Kenttäsairaalan tai lasaretin esimies. Signifer tai Draconarius: lipunkantaja. Medicus duplicarius: lääkintäaliupseeri.
2
Optio Kersantista sotilasmestariin Sadanpäämiehen kakkosmies. Optio praetorii: Esikunta-aliupseeri, yleensä erikoistehtävissä. Optio statorum: Sotapoliisikersantti. Optio signiferorum: Vanhempi lipunkantaja.
2
Cornicularius Kersantista sotilasmestariin Toimistoaliupseeri. C. consularis: Maaherran hallinnollinen apulainen. C. praefecti legionis: Legioonankomentajan esikuntaan kuuluva toimistoaliupseeri. Medicus chirurgus: Kirurgi. Medicus pecuarius: Eläinlääkäri.
2
Optio candidatus   Optio joka on jo valittu ylennettäväksi mutta odottaa kenturion vakanssin vapautumista. Aquilifer: Legioonan kotkankantaja.
2
UPSEERIT
Decurio Vääpeli,
vänrikki		 Ratsujoukkueen (turma) johtaja, komentaa 30 ratsumiestä.Decurio exercitator: Nuorempi ratsuväenkouluttaja. Decurio praepositus: Yksikön komentajan tehtävissä kenturion sijasta toimiva joukkueenjohtaja. Decurio princeps: Ratsujoukon toimistoupseeri.
2½
Centurio Vänrikistä yliluutnanttiin Armeijan tärkein upseeri. Kenturioita on lukemattomissa eri tehtävissä sekä kentällä että toimistoissa. Centurio ordinatus: Sadankomentaja. Centurio deputatus: Yhteysupseeri. Centurio execitator: Vanhempi ratsuväenkouluttaja. Centurio frumentarius: Tiedustelu-upseeri. Centurio regionarius: Piirikunnankenturio eli poliisiupseeri. Centurio statorum: Sotapoliisiupseeri. Centurio supernumerarius: Ylimääräinen kenturio erityistehtävissä.
3½
Primicerius Luutnantista kapteeniin Vanhempi kenturio. Ordinatus princeps: Komppanian toimistoupseeri. Princeps castrorum: Linnakkeen hallintopäällikkö. Princeps ordinarius vexillationis: Erillisosaston komentava upseeri. Princeps praetorii: Esikuntaupseeri. Medicus ordinarius: Lääkintäupseeri.
5
Praepositus   Sissi- tai erikoisjoukkojen komentaja. Praepositus copiarum: Huoltojoukkojen komentaja. Campidoctor: Vanhempi legioonankouluttaja.
10
YLEMMÄT UPSEERIT
Protector   Kadettiupseeri keisari esikunnassa.
12
Tribunus,
Praefectus		 Majurista everstiin Rykmentinkomentaja. Praefectus legionis: Legioonankomentaja.Praefectus equitum: Ratsuväenkomentaja. Tribunus cohortis: Jalkaväkikohortin komentaja. Praefectus statorum: Poliisiylipäällikkö. Praefectus fabrum: Keisarillisen manufaktuurin komentaja. Praefectus tironum: Väenottojen järjestäjä. Praefectus urbanus: Kaupunginprefekti.
-
Comes   Useammasta rykmentistä koostuvan prikaatin komentaja, tai esikuntaupseeri keisarin luona.  
Dux Kenraali Komentaa useista yksiköistä koostuvaa sotatoimiyhtymää tietyllä raja-alueella.
100
Praefectus praetorium Sotamarsalkka Yleisesikuntapäällikkö.
-
Magister Militum Sotamarsalkka Korvaa pretoriaaniprefektin viran 300-luvulla jKr.
-
Imperator Sotavoimien ylipäällikkö Keisari itse.
-