Linnunradan lyhyt historia

Esihistoria (–1000 eaa.)

Pimeät vuosisadat (1000–500 eaa.)

Tuhannen Auringon Valtakunta (500–400 eaa.)

Nykyinen tieteellinen tutkimus pitää kiistattomana että tekninen sivilisaatio syntyi joskus kymmenen-tuhatta vuotta sitten Orionin kierteishaarassa, jossa sijainneesta ja sittemmin kadonneesta myyttisestä alkukodista ihmiskunta levisi ensimmäistä kertaa avaruuteen. Varhaiset asuttajat matkustivat tähdistä toiseen jääkuorten suojaamilla atomiraketeilla käyttäen hyväkseen avaruuden pituuskontraktiota erittäin suurilla nopeuksilla. Alkukodin näkökulmasta he matkustivat kaukaiseen tulevaisuuteen, sillä matkat kestivät satoja, joskus tuhansia vuosia.

Varhaisten asuttajien vaellukset veivät heitä kahteen suuntaan. Ensimmäinen ja suurin ryhmä eteni varovasti tähdeltä toiselle suurta Perseuksen haaraa vastapäivään, mutta pienempi ja huimapäisempi varhaisten asuttajien joukko kulki myötäpäivään suuren autiuden halki kohti Linnunradan hohtavaa keskustaa, joka veti uskalikkoja puoleensa yöperhosten lailla. Asuttajat toivat alkukodin kasvi- ja eläinlajit mukanaan siemeninä. Ihmiset tapasivat myös muukalaisia, mutta tarinat näistä ensimmäisistä kohtaamisista eivät ole säilyneet meidän aikoihimme.

Arkeologit ovat löytäneet varhaisten asuttajien jälkiä noin tuhannelta planeetalta. Suurin osa varhaisista siirtokunnista näyttää epäonnistuneen, sillä ani harva maailma oli ihmiselämälle niin suotuisa kuin sen myyttinen alkukoti, joka legendoissa tunnetaan mm. Gaiana ja Maana. Jonkun mittavan katastrofin arvellaan iskeneen alkukotiin joskus vuoden 1000 tienoilla ennen ajanlaskun alkua, sillä kaikki jäljet varhaisista asuttajista ja heidän atomiraketeistaan katoavat silloin.

Aikaa varhaisten asuttajien ja ajanlaskun alun välillä kutsutaan pimeiksi vuosisadoiksi. Sitkeä ja kekseliäs ihmissuku näyttää jääneen henkiin ja kehittyneen eri poluille eristyksissä ensimmäisen asutusaallon vastakkaisissa päissä. Teknologinen taso taantui elämälle suotuisissakin siirtokunnissa takaisin rautakaudelle, joskus jopa kivikaudelle, mistä ovat todisteena ne useat kivikautisten ihmisten asuttamat maailmat, joita tutkimusmatkailijat ja väyläluotaajat ovat löytäneet vielä meidän aikoinamme.

Noin vuonna 500 ennen ajanlaskun alkua tähtienvälinen matkustaminen keksittiin uudelleen eräällä Jousimiehen tähdistöön kuuluvalla planeetalla. Sen yhteiskunta oli hajonnut sotilasaristokratian hallitsemiin klaaneihin, kunnes sotapäällikkö nimeltä Mandalor yhdisti koko planeetan yksinvaltansa alle. Pitääkseen klaanien keskinäisen vihanpidon aisoissa Mandalor johti heidät tähtienväliselle ristiretkelle, jonka päämääränä oli ihmiskunnan yhdistäminen. Yhden ihmisiän aikana Mandalor loi tähtienvälisen imperiumin, joka tunnettiin Tuhannen auringon valtakuntana (Empire of Thousand Suns).

Hyperajon yleistyessä syntyivät ensimmäiset tähtipolut, joita pitkin valoa nopeammat alukset kuljettivat ensin sotilaita, sitten kauppatavaraa. Mandaloren kuoleman jälkeen hänen valtakuntansa hajosi useisiin seuraajavaltioihin. Tähtienvälisten kauppareittien syntyminen kiihdytti tieteellistä tutkimusta ja tasasi kehityseroja siirtokuntien välillä. Syntyi uusia tähtienvälisiä valtioita, joista merkittävin oli Tionin tähtisirkemässä perustettu Hegemonia.

Suuret hyperavaruussodat(400–300 eaa.)

Taistelevien valtioiden aika (300–1 eaa.)

Mandaloren veriyö (1–300)

Hegemonian asukkaat olivat tähtienvälisiä kauppiaita. He takoivat ensimmäiset tähtipolut Linnunradan ytimessä sijainneisiin vanhoihin siirtokuntiin, joista tärkeimmän mukaan polku sai nimekseen Perlemian kauppatie. Hyperajo muutti sodankäynnin luonteen. Joukkojensiirrot, jotka ennen olivat vaatineet vuosia tai vuosikymmeniä, oli nyt mahdollista toteuttaa viikoissa ja kuukausissa. Ennen pitkään kilpailu uusien tähtipolkujen hallinnasta johti sarjaan verisiä konflikteja, joita kutsutaan suuriksi hyperavaruussodiksi (Great Hyperspace Wars).

Mandaloren perimysvaltiot eivät kyenneet yhdistämään voimiaan, vaan ne kukistettiin yksi toisensa jälkeen. Kaupparuhtinaiden johtama Hegemonia kasvoi niin, että siihen kuului suurimmillaan 10 000 tähteä ja 127 asuttua maailmaa. Toinen suurten hyperavaruussotien voittaja oli Perlemian kauppatien vastakkaiseen päähän syntynyt Keskusaurinkojen liittovaltio (Federated Suns), jonka tärkeimmät maailmat olivat Perlemia, Helicon, Brentaal ja Coruscant.

Seurasi ns. taistelevien valtioiden aikakausi, jolloin Linnunradan herruudesta kamppaili useita tasavahvoja valtoja. Samalla ihmiskunta kohtasi ensimmäistä kertaa kehittyneitä vieraita elämänmuotoja. Linnunradan reunalla asui satoja muukalaislajeja. Niistä kehittyneimmät, hutteiksi kutsutut jättimäiset nilviäiset, olivat luoneet oman tähtienvälisen valtakuntansa Jousimiehen kierteishaaraan. Huttien myötä orjuus vakiintui instituutiona kaikkialla Linnunradan reuna-alueilla.

Linnunradan keskusmaailmat solmivat Hegemoniaa ja hutteja vastaan sopimuksen, joka yhdisti ihmisten siirtokunnat ja useat muukalaislajit Galaktiseksi Tasavallaksi. Hegemonia suljettiin sen ulkopuolelle. Tasavalta otti käyttöön yhteisen ajanlaskun (Galactic Era) ja yhteisen valuutan, tasavallan krediitin. Kaupparuhtinaiden vallan päätyttyä Hegemonia taantui ja sen yhteiskunta jähmettyi feodaalisen aatelin hallitsemiksi läänityksiksi. Tasavallan keskusmaailmaksi valikoitui Coruscant, josta kasvoi nopeasti koko Linnunradan väkirikkain maailma.

Tasavallan alkuajat olivat taloudellisen toimeliaisuuden, tieteellisen kehityksen ja löytöretkeilyn aikaa. Pitkän rauhan aikana löydettiin satoja uusia tähtipolkuja ja asutettiin tuhansia planeettoja. Ajattelevat koneet korvasivat Tasavallassa ensin sotilaat, sitten virkamiehet, lääkärit ja asiantuntijat. Kun syvästi uskonnollisen Mandaloren asukkaat aloittivat ristiretken keinoälyä vastaan, heidät kukistettiin ns. Mandaloren veriyössä (Nakba). Mandaloren pommitus vuonna 262 poltti koko maailman tuhkaksi ja aloitti mandalorialaisten diasporan ympäri Linnunrataa.

Rauhan ja talouskasvun myötä mahtitekijöiksi nousseet suuryritykset pyrkivät saamaan kaiken vallan ja rahan omiin käsiinsä. Niiden yhteenliittymistä syntyivät ensimmäiset tähtienväliset killat. Killoista tuli ensin kartelleja ja sitten monopoleja, jotka dominoivat koko Linnunradan talouselämää tähtipolkujen avulla. Kiltojen jäsenyydestä tuli kaikille yrityksille pakollista.

Tasavallan huippukausi (300–681)

Kiltojen valta lujittuu (681–800)

Levottomuuksien aika (800–876)

Tasavalta laajeni käsittämään puolet koko Linnunradasta. Jopa Hegemonia oli lopulta pakotettu hakemaan sen jäsenyyttä. Tasavallan huippukausi oli samalla henkisen jähmettymisen aikaa. Tieteellinen ja tekninen kehitys pysähtyivät paikoilleen. Poliittinen valta sementoitui harvenevalle joukolle ultrarikkaita sukuja, joista muodostui uusi galaktinen aateli.

Tänä aikana syntyivät ensimmäiset biljonäärit. Poliitikot vieraantuivat vallankäytöstä. Taloudellinen valta keskittyi yksin killoille, joiden hallitsema omaisuus laskettiin triljoonissa. Erot kehittyvien ulkomaailmojen ja Linnunradan keskustan vanhojen ja rikkaiden maailmojen välillä jyrkkenivät. Keskusmaailmat pyrkivät hyötymään ulkomaailmoista ja estämään korkeilla tariffeilla ja tulleilla kehittyviä maailmoja pääsemästä markkinoilleen. Johtavia keskusmaailmoja olivat Coruscant, Corellia, Kuat, Commenor ja Atrisian palatinaatit, jotka olivat joukko autonomisia ruhtinaskuntia Galaksin ytimen toisella puolella.

Keskusmaailmojen ulkopuolelle jäivät kymmenet tuhannet nuoret siirtokunnat Kentauruksen ja Joutsenen kierteishaarassa. Useimmat ulkomaailmojen hallitukset olivat heikkoja ja niitä määräilivät killat, jotka kilpailivat keskenään ja muodostivat omia vapaakauppa-alueitaan. Tärkeimmät näistä olivat Kauppakilta (Trade Federation Customs Union), Korporaatiokilta (Corporate Alliance Free Trade Zone) ja Teknokilta (Techno Union), jotka yhdessä vastasivat yli puolesta Linnunradan bruttokansantuotteesta.

Tasavallalla ei ollut omia sotavoimia. Sen aseellisen mahdin muodostivat jäsenvaltioiden puolustusvoimat. Ulkomaailmoissa sotilaallista valtaa käyttivät killat, joilla oli varaa rakennuttaa massiivisia laivastoja ja konearmeijoita. Automatisoitua sotimista pidettiin humaanina, sillä se ei asettanut ihmisiä vaaralle alttiiksi. Käytännössä automatisoitu sodankäynti kuitenkin etäännytti väkivallan sen käyttäjistä ja laski eskalaation kynnystä.

Killat turvautuivat konearmeijoihinsa sekä etupiiriensä puolustamisessa että keskinäisessä kilpailussa. Esimerkiksi vuonna 800 kilpailevat väyläluotaajat löysivät yhtä aikaa mineraalirikkaan 2440808Core-nimisen planeetan, jonka sydän oli puhdasta platinaa ja tantalia. Löytö johti tuhansia ihmishenkiä ja satoja tuhansia koneuhreja vaatineeseen sotaan kahden ulkoreunan megakorporaation, Teknokiltaan kuuluneen To-Ro-Bo Industriesin ja Kaivoskiltaan kuuluneen Eeook Reclamationsin välillä. 

Samana vuonna tapahtui toinenkin sattumus, joka ennakoi tulevaa. Persoonallisuusvirus saastutti vahingossa miljoonia koneita kauppareittien varrella Baobab Mercantile Fleetin varomattomuuden vuoksi. Kriisistä selvittiin määräämällä tekoälyille säännöllinen muistintyhjennys, mutta oikuttelevat koneet aiheuttivat ongelmia koko 800-luvun ajan.

Suuri konekapina (876-903)

Rikollisuus ryöstäytyy käsistä (904–940)

Separatismi saa kannatusta (940–960)

Vuonna 876, samaan aikaan kun Tasavalta myönsi killoille oman poliittisen edustuksensa senaattiin, toinen persoonallisuusvirus levisi yli kahteen miljardiin yksikköön. Se sai koneet vaatimaan itselleen kansalaisoikeuksia. Tällä kertaa virus levisi nopeammin kuin mitä muistintyhjennyksiä kyettiin tekemään. Koneiden kansalaisoikeusliike sai myös poliittista kannatusta.

Vuosien 876–903 Suuri konekapina (Great Machine Jihad) järisytti turvallisuudentunnetta. Villiintyneet sotakoneet kukistivat peräjälkeen useita planetaarisia puolustusvoimia. Koneiden jihad pysäytettiin, mutta se vaati kaikkien kiltojen yhteistyötä. Suuren konekapinan jälkeen automaattien käyttöä rajoitettiin koko Tasavallan alueella ja koneiden turvadirektiivi (Rogue Servitor Act, 904) kielsi kahlitsemattomien tekoälyjen käytön. Teltin Yhdistyneet Konevalmistajat perustivat hävinneelle osapuolelle itsenäisen konesiirtokunnan, joka sai nimekseen Mekka.

Suuren konekapinan kukistaminen oli vaatinut Tasavallalta mittaamattomia voimanponnistuksia. Sen vanavedessä tähtienvälinen rikollisuus – piratismi, kidnappaukset, huumeiden salakuljetus ja orjakauppa – alkoivat rehottaa siellä, missä tappiot olivat olleet suurimmat. Rikollisjärjestöt alkoivat matkia suuryrityksiä ja muodostivat omia kartellejaan.

Kiltojen antaman esimerkin mukaisesti rikolliskartellit yhdistyivät suuremmiksi tähtienvälisiksi organisaatioiksi, joista merkittävin oli Musta aurinko (Black Suns). Musta aurinko omaksui tietoisesti johtamismallinsa liike-elämältä ja ryhtyi kilpailemaan kiltojen kanssa poliittisesta vaikutusvallasta. Se kykeni myös aseistautumaan tavalla, joka veti vertoja useimmille tähtienvälisille hallituksille. Tasavallan korruptoituneet hallitukset eivät mahtaneet mitään rikollisuuden leviämiselle.

Ristiveto keskus- ja ulkomaailmojen välillä muodostui ajan myötä kestämättömäksi. Ulkomaailmat, jotka kuuluivat Tasavaltaan “itsellisinä alisektoreina” (Freestanding Subsectors) ilman poliittista edustusta, alkoivat vaatia itselleen yhdenvertaisia oikeuksia ja alempia tulleja. Killat ryhmittäytyivät tukemaan ulkomaailmojen vaatimuksia. Keskusmaailmat taas halusivat suojella talouksiaan kilpailulta, mikä nosti valtaan muukalaisvihamielisiä ja protektionistisia puolueita. 

Tasavalta oli pitkään kontrolloinut ulkomaailmoja pehmeällä voimankäytöllä, eli lahjomalla johtavia sukuja aatelisarvoilla ja asettamalla ulkomaailmat kilpailuasetelmaan keskenään. 900-luvun puolivälissä tämä ei enää toiminut, kun yhä useammat ulkomaailmat liittoutuivat yhteistä vihollista vastaan. Päivän sana ei ollut enää yhdenvertaisuus ja verotuksellinen tasapuolisuus. Se oli itsemääräämisoikeus.

Tasavalta halvaantuu (961–965)

Polarisaatio syvenee (966)

Itsenäisten aurinkokuntien yhteisö (967)

Pitkäaikaisen kanslerin Finis Valorumin aikana Tasavalta halvaantui täysin senaatin riitelyyn. Separatismi sai radikaalimpia muotoja. Koneiden yhdenvertaisuusrintama vaati edelleen kansalaisoikeuksia tekoälyille. Anarkistiset ja antikapitalistiset ryhmittymät tekivät terrori-iskuja kiltoja vastaan. Vuonna 961 neimoidialainen Nute Gunray valittiin Kauppakillan suurmestariksi. Hän vaati killoille laajempaa varustautumisoikeutta. Eriadun huippukokouksessa Tasavalta hyväksyi kiltojen militarisoinnin osana "terrorismin vastaista taistelua".

Separatistisen liikkeen johtaja oli karismaattinen Serennon kreivi Dooku. Hän onnistui yhdistämään ulkomaailmat niiden ristiriitaisista eduista huolimatta korruptiota ja Tasavallan kurjistavaa merkantilistista reunavaltiopolitiikkaa vastaan. Itsenäisyysliikkeen keskus oli Hegemonia. Hegemonian talous oli erityisen altis suhdannevaihteluille, ja niin kauan kun Hegemonian drakman arvo oli sidottu sille aivan liian vahvaan Tasavallan krediittiin, sen asukkaiden elämä kulki lamasta lamaan.

Dooku oli idealisti. Hänen näkemyksensä mukaan ulkoreunan oli muodostettava oma riippumaton yhteisönsä, jossa ei olisi enää tullimuureja eikä ylimääräisiä kaupan esteitä. Kaikki käyttäisivät omaa valuuttaansa. Tasavallan holhoavat direktiivit, sensuuri ja korkea verotus eivät enää kuristaisi yritteliäisyyttä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päättäisi yhteisön oma parlamentti, jonka kokoontumispaikaksi valittiin Raxus Secundus.

Kiltojen luvattua konearmeijansa separatistien tueksi, kreivi Dooku uskoi Tasavallan hyväksyvän eroamisen ilman väkivaltaa. Toisin kuitenkin kävi. Kansleri Valorum ryhtyi rajoittamaan Kiltojen toimintavapauksia ja Nute Gunrayn johtama Kauppakilta saartoi vastareaktiona joukon kanslerin politiikkaa tukeneita reunamaailmoja, kuten Naboon. Tasavallan kyvyttömyys ratkaista kauppasotaa kaatoi hallituksen ja nosti valtaan aiemmin vähäpätöisen Naboon senaattorin Sheev Palpatinen. Palpatine puolusti väkevästi Tasavallan jakamattomuutta juuri kun separatistit valmistautuivat eroäänestykseen. 

Kansleri Palpatine lupasi radikaaleja uudistuksia ja tiukkaa linjaa separatisteja vastaan. Kun yritys muodostaa Tasavallalle yhteinen armeija kaatui senaatissa, senaatin lojalistikomitea ryhtyi rahoittamaan Palpatinen vaatimuksia yksityisin lahjoituksin. Palpatinen tueksi ilmestyi radikaali biljonäärisijoittaja ja insinöörinero Raith Sienar, Sienar-yhtiöiden pääomistaja. Palpatine teki hänestä oikean kätensä Tasavallan korruption paljastajana ja sotakoneiden suunnittelijana.

Separatistit marssivat ulos senaatista ja allekirjoittivat Itsenäisten aurinkokuntien yhteisön (CIS, Confederacy of Independent Systems) peruskirjan. Mukana oli yli 20 000 aurinkokuntaa. Pankkiirikilta, Kauppakilta, Korporaatiokilta ja Teknokilta tukivat itsenäisyysjulistusta. Kansleri Palpatinea vastaan tehtiin kolme epäonnistunutta salamurhayritystä, mitkä vain lisäsivät hänen kansansuosiotaan. Kriisin kärjistyttyä senaatti hyväksyi valtalain (Emergency Powers Act, 967), joka myönsi kanslerille poikkeusvaltuudet hallita asetuksin. Palpatinesta tuli elinkäinen yksinvaltias.

Kloonien sota (967–981)

Imperiumi järjestyy (981–990)

Tyytymättömyys kytee ulkoreunalla (990–1000)

Uusi Tasavallan suojelulaki kumosi perustuslain aiemmat pykälät sotavoimista, kotirauhasta, kirjesalaisuudesta, sananvapaudesta, kokoontumisvapaudesta, ennakkosensuurista ja yksityisomaisuuden suojasta. Tasavallan jakamattomuuden turvaksi perustettiin yleinen asevelvollisuus, yhteinen laivasto ja armeija, jolle aiemmat jäsenvaltioiden puolustusvoimat alistettiin. Senaatin isänmaalliset lojalistit perustivat Tasavallan suojelukomitean (Commission for the Protection of the Republic, COMPOR) asevarustelun nopeuttamiseksi.

Palpatine turvautui klooniteknologiaan kasvattaakseen nopeasti asevoimien kokoa. Ulkoreunan mediassa konfliktia alettiin kutsua “kloonien sodaksi”. Separatistit eivät jääneet odottamaan Tasavallan vahvistumista, vaan ryhtyivät ennaltaehkäisevään iskuun. Kiltojen konearmeijoiden tukemat separatistit iskivät Tasavallan tukikohtiin ja etenivät aluksi kohti Linnunradan keskustaa. Sodasta tuli poikkeuksellisen verinen ja se johti miljardien kuolemaan. Useita maailmoja kummankin puolen pommitettiin kiertoradalta sääliä tuntematta.

Vuoteen 978 mennessä separatistit menettivät aloitteeen ja joutuivat puolustuskannalle. CIS:n sotavoimien pääosan tuhouduttua Coruscantin taistelussa vuonna 981 killat vaihtoivat puolta ja enemmistö separatisteista antautui. Palpatine kruunattiin yhdistyneen Linnunradan galaktiseksi keisariksi ja Tasavalta nimettiin virallisesti Imperiumiksi. Osa separatisteista jatkoi vastarintaa ns. Ulkoreunan piirityksissä. Senaatista oli tullut sodan aikana kumileimasin ja neuvoa-antava elin, kun valta siirtyi vaaleilla valituilta edustajilta nimitetyille komissaareille. Palpatine moninkertaisti Imperiumin virkakoneiston ja tehosti sen hallintoa.

Älykkäät sotakoneet kiellettiin koko Imperiumin alueella. Antautuneen Kauppakillan rippeet saivat vapaakauppa-alueen (CSA, Corporate Sector Authority) Ulkoreunalta, jonne monet Linnunradan suuryritykset siirtyivät. Raith Sienarin ohjauksessa Imperiumin sotalaivasto modernisoitui ja laajeni entisestään. Palpatinen uuden järjestyksen (New Order) tueksi perustettiin Imperiumin laajuinen virkakoneiston ja puolue-elimen yhdistelmä COMPNOR (Commission for the Preservation of the New Order).

Vaikka Imperiumin alkuvuodet olivat rauhan ja talouskasvun aikaa, kaikki tyytymättömyyden lähteet eivät kadonneet savuna ilmaan. Ulkoreunalla Imperiumi jatkoi vanhan Tasavallan hajoita ja hallitse -taktiikkaa vaihtelevalla menestyksellä myöntämällä erivapauksia niille hallituksille, jotka alistuivat vapaaehtoisesti. Aseellinen kapina kyti pirstoutuneenakin tuhansissa aurinkokunnissa. Imperiumin ylivaltaa vastustivat lukemattomat pienryhmät, kuten separatistit, uusrepublikaanit, partisaanit, sektoristit, partitionistit, ihmiskultistit, Ghormanin rintama ja Kapinaliitto, joka syntyi useiden demokraattisten voimien yhteenliittymästä.

Palpatinen 30-vuotisen vallassaolon kunniaksi järjestettiin suuria juhlia ympäri Linnunrataa vuonna 997. Demokraattinen oppositio sai kuitenkin koko ajan enemmän kannatusta Imperiumin senaatissa, jossa olivat edustettuna etupäässä vanhan ja valtansa menettäneen perinnölllisen eliitin jäsenet. Ristiveto vanhan eliitin ja uuden keisarillisen meritokratian välillä näkyi useina keisaria vastaan suunnattuina salahankkeina, joihon Imperiumi vastasi vahvistamalla urkinta- ja valvontakoneistoaan.