Kosmoksen ratsastajat

Linnunrata on mielettömän iso. Halkaisijaltaan 200 000 valovuotta (61 kiloparsekkia) pitkä ja 2 000 valovuotta paksu kiekko, jossa on arviolta 400 miljardia tähteä ja 10 biljoonaa planeettaa. Vain puolet niistä tunnetaan mitenkään kattavasti. Elämää muodossa tai toisessa ylläpitäviä planeettoja tunnetaan noin 50 000.

Ihmisten, tavaroiden ja informaation valoa nopeampi liikkuminen tuli mahdolliseksi ihmiskunnan opittua manipuloimaan painovoimaa ja siten aikaa ja ainetta itseään. Taivuttamalla paikallista avaruutta itseensä on mahdollista luoda sellainen polku pisteiden A ja B välille, jossa kappale ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta näyttää liikkuvan valoa nopeammin. Ilmiö on pohjimmiltaan sama kuin maailmankaikkeuden laajenemisessa: Kaksi kappaletta voi erkaantua toisistaan näennäisesti valoa nopeammin, koska tila kappaleiden välillä laajenee.

Taivutettua n-ulotteista avaruutta kutsutaan puhekielessä hyperavaruudeksi, reittiä pisteiden välillä tähtipoluksi ja matkustamista itseään hypyksi.

Keinotekoisen singulariteetin avulla paikallista aika-avaruutta taivutetaan sellaisen polun avaamiseksi, jota pitkin voi matkustaa näennäisesti valoa nopeammin. Hyperajon hyötysuhde ilmaistaan logaritmisella asteikolla, joka lähestyy nollaa (hyötysuhteen ollessa 0 alus on kirjaimellisesti kaikissa pisteissä maailmankaikkeutta samanaikaisesti, kuten valo).

Avaruuden taivuttaminen vaatii tähtitieteellisiä määriä energiaa, joten vain suuret alukset, joiden sydämissä sykkivät keinotekoiset tähdet, fuusiomiilut, kykenevät tekemään pitkiä yksittäisiä hyppyjä. Matkustaminen tapahtuu tyypillisesti ennalta kartoitettuja ja laskettuja väyliä pitkin. Mitä tarkemmin laskettu ja käytetympi polku on, sitä nopeammin sitä pitkin pystyy etenemään. Imperiumin valta perustuu suurelta osin käytetyimpien väylien hallintaan. Uusien väylien luominen on erittäin hidasta ja vaikeaa. Nykyinen väyläverkosto on syntynyt satojen vuosien aikana.

Koska kaikki suuret massakeskittymät (tähdet, planeetat) kaareuttavat avaruutta, ne luovat myös hyperavaruuteen oman massavarjonsa. Massavarjoon joutuminen nostaa avaruuden taivuttamiseen vaadittavan energian määrää nopeasti kohti ääretöntä. Tämän vuoksi hyppääminen on mahdollista vain kappaleiden muodostaman painovoimakuilun ulkopuolella. Myös keinotekoisesti luodun singulariteetin massavarjolla voi estää aluksia pakenemasta hyperavaruuteen.

Painovoiman manipuloiminen avaruutta kaareuttamalla muuttaa kappaleen massaa. Jos kappaleen massasta tekee negatiivisen, planeetan vetovoima vaikuttaa siihen hylkivästi. Tämän ominaisuuden arkisin sovellus ovat ilmassa leijuvat ajoneuvot. Kojeita, jotka hyödyntävät tätä hylkivää voimaa, kutsutaan repulsiovoimalaitteiksi. Painovoiman muokkaaminen tekee myös mahdolliseksi avaruusalusten ja -asemien keinopainovoiman.

Galaktinen pääväyläverkosto. Siinä missä liikkuminen pääväylillä kestää vain tunteja tai päiviä, liikkuminen pienempiä väyliä tai väylien ulkopuolella pitkin vie viikkoja – tai kuukausia.

Matka-ajat riippuvat hyperajon hyötysuhteesta ja väylätiedon tarkkuudesta. Suuria kauppateitä pitkin matka-ajat on laskettavissa tunneissa, sektoreiden sisällä päivissä, harvemmin matkustetuilla alueilla viikoissa tai jopa kuukausissa. Galaksin reuna-alueilla, jossa tähdet ovat harvemmassa, liikkuminen on nopeampaa kuin ytimessä, jossa tiheät massavarjot pakottavat tekemään paljon lyhyitä hyppyjä pitkien sijasta.

Matkan aikana aika tuntuu matkustajien näkökulmasta kulkevan normaalisti, mutta minkäänlainen yhteydenpito ulkopuolisen maailman kanssa ei ole mahdollista. Hypyn aikana alus käyttäytyy kuin se olisi mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolella. Poistuttuaan hyperavaruudesta aluksen tietokone synkronoi ensimmäisenä kaikki kellot ottamalla ajan lähimmästä poijusta. Useampi kuin yksi kymmenestä kertoo kokevansa hyppyjen aikana pahoinvointia ja sekavuutta. Yksi tuhannesta kokee harha-aistimuksia.

Hyperavaruusväylien ylläpito vaatii suunnatonta laskentakapasiteettia ja jatkuvaa datan keräämistä, koska sekä itse Linnunrata että jokainen sen kappale on jatkuvassa liikkeessä. Kuluja katetaan lisenssimaksuilla. Tähtienvälisiin aluksiin on ostettava tai liisattava tähtipolkuyksikkö, joka sisältää polkujen n-ulotteiset koordinaatit.

Kaikki isot väylät ovat muutaman korporaation käsissä: Kauppakilta (Commerce Guild) Rahtarien kilta (Spacing Guild) ja Imperiumin väylävirasto (Imperial Transit Authority, ITRA). Kumpikin kaupallinen taho laskuttaa yli tuhannesta kymmeneen tuhatta krediittiä vuodessa reittikartastojensa hyödyntämisestä. Imperiumin väyläviraston kartat ovat viranomaiskäytössä. Saadakseen toimia Imperiumin alueella myös killat joutuvat luovuttamaan väylätietonsa ITRA:n käyttöön. Kiltojen väyläkartaston käyttöoikeus kuuluu killan jäsenyyteen. Killan ulkopuolisille lisenssi on kalliimpi.

On kolme tapaa käyttää hyperajoa:

1) Hypyt paikallisessa avaruudessa, joihin koordinaatit löytyvät avoimista lähteistä
2) Pitkät hypyt väyliä pitkin, joita varten on ostettava lisenssi väyliä ylläpitäviltä tahoilta.
3) Sokeat hypyt, jossa voi määritellä suunnan mutta ei etäisyyttä ja toivoa, että hyppy onnistuu. Tätä käytetään vain uusien tähtipolkujen luotaamisessa tai äärimmäisessä hädässä.

Tähtipolkuyksikkö

IImperiumin väyläviraston, kauppakillan ja rahtarien killan logot

Hyperajon herkästi rikkoutuvat komponentit ovat seuraavat:

1) Motivaattori, kontrolliyksikkö, joka ohjaa kaikkia muita komponentteja.
2) Tähtipolkuyksikkö sisältää n-ulotteisesti taivutetun aika-avaruuden paikkatiedot. Ilman sitä hyppääminen on mahdotonta. Navigaatiotietokone laskee tähtipolkuyksikön avulla erikseen jokaisen hypyn koordinaatit. Tähän voi mennä jotain paristakymmenestä sekunnista yhtä moneen minuuttiin tai pidempäänkin, riippuen tietokoneen tehosta ja yritettävän hypyn vaikeusasteesta.
3) Massakenttägeneraattori luo keinotekoisen singulariteetin (ja aluksen keinopainovoiman) avaruuden taivuttamiseksi.
4) Shuntti, joka ohjaa hypyn tuottaman lämmön ja säteilyn aluksen ulkopuolelle.
5) Nollakvanttikenttä taivuttaa avaruuden.
6) Relativistinen kilpi suojaa aluksen miehistöä ja lastia outoudelta.
7) Fuusiomiilu tai stellaraattori, joka fuusioi nestemäistä raskasvetyä (deuteriumia) ja tritiumia tuottaakseen tarvittavat 1,21 miljardia petawattia energiaa avaruuden taivuttamiseksi.

Hyppy tuottaa kolmenlaisia havaittavia jälkiä:

1) Lämpösäteilyä, joka paistaa avaruuden kylmyydessä miljardien kilometrien päähän kuin suunnaton "olen täällä" -kyltti. Sotilasaluksilla on keinoja lämpösäteilyn maskaamiseksi.
2) Cronau-säteilyä, jonka voi havaita näkyvän spektrin alueella sinisenä välähdyksenä liikkeen suuntaisesti.
3) Gravitoneja, koska avaruuden taivuttaminen hyppyä varten luo massiivisen painovoima-anomalian. Tästä ei voi maskata mitenkään, mutta toisaalta gravitonien havaitseminen vaatii sen kokoluokan ilmaisimia, joita on vain tieteellisillä tutkimusasemilla.

Hypyn päämäärää ei ole mahdollista määrittää tarkasti ulkopuolelta käsin.

Massakenttägeneraattorin sisäpuoli. Vain droidien huollettavissa.

Dopplerin ilmiön vuoksi avaruus aluksen menosuunnassa näyttää hypyn aikana siniseltä hohteelta ja tulosuunnassa punaiselta.