Huttien hierarkia

Alkuperä, fysiologia ja Alistumisen doktriini

Huttit ovat Linnunradan vanhin tunnettu älyllinen laji. Huttien tunnettu historia ulottuu ainakin 25 000 vuoden taakse, todennäköisesti vieläkin kauemmaksi. Kirjallisen tuotannon sijaan huttit ovat tallettaneet menneisyytensä etupäässä suullisina kertomuksina ja eeppisenä runoutena. Muistin ja tarinoiden merkitystä on vahvistanut lajin pitkäikäisyys (yksilöt voivat elää useita satoja vuosia).

Maan elämänmuodoista huttit muistuttavat eniten selkärangattomia nilviäisiä. Heillä on suurikokoinen, lihaksikas ruumis, joka voi kasvaa kymmenen metriä pitkäksi ja kaksi metriä leveäksi. Ruumiista erkanee kolme paria raajoja, joista taaimmat ovat surkastuneet ja etummaiset ovat kehittyneet herkiksi, neliulokkeisiksi käsittelyelimiksi. Huttit liikkuvat pääasiassa lihaksikkaan mahajalkansa avulla. Suussaan heillä on raastinkieli eli radula, jonka pintakerroksessa on kitiinisiä hampaita. Raastinkielen ansiosta huttit voivat käyttää ravinnokseen mitä hyvänsä eloperäistä ainesta.

Laji on peräisin suurikokoiselta ja kuumalta, Maata noin kaksi kertaa massiivisemmallta vihamieliseltä planeetalta, jossa huttit kehittyivät alunperin trooppisessa meressä. Levittäydyttyään maan kamaralle nämä äärimmäisen sopeutumiskykyiset, sinnikkäät ja ovelat mahajalkaiset kehittyivät koko planeettaa hallitsevaksi elämänmuodoksi. Huttit hengittävät kiduksilla ja heillä on kyky erottaa happea sekä vedestä että suoraan ilmasta. Selkärangattoman lihaksikkaan vartalon keskellä on kolme sydäntä, jotka pumppaavat sinistä verta. Happea sitoo siihen kuparipitoinen hemosyaniini.

Hutteja on neljää väriä: vihreitä, ruskeita, kellertäviä ja tummanharmaita. Planeetan ankarat olot ovat tuottaneet hutteille monia sopeumia ja muovanneet heidän ajattelutapaansa. Huttit syövät mitä vain, selviävät veden alla, korkeassa ilmanpaineessa ja myrkyllisessä ilmakehässä. Aineenvaihdunta on hidas ja tehokas, mikä tekee hutteista poikkeuksellisen pitkäikäisiä. Nilviäishermoston erikoisen rakenteen vuoksi he ovat immuuneja telepaattisille voimille.

Perusluonteeltaan huttit ovat kilpailullisia ja territoriaalisia, eivätkä juurikaan viihdy toistensa seurassa. Varhaisvaiheessaan huttit olivat yksinäisiä saalistajia, jotka tapasivat toisiaan vain parittelun aikaan. Myöhemmin huttit muodostivat saman esiäidin jälkeläisistä muodostuvia klaaneja. Lähtökohtaisesti huttit eivät luottaneet muihin kuin omiin sukulaisiinsa. Tämä yksinäisyyden ja kilpailun perintö elää yhä syvällä huttien kulttuurissa.

Ksenoarkeologit uskovat huttien keksineen tulen ja työkalujen käytön syklisesti useaan otteeseen vuosimiljoonien aikana. Keskinäinen kilpailu ja vihamielisyys hidastivat sivilisaation kehittymistä, kunnes kilpailuvietti ohjattiin perinnäistapojen määräämäksi kamppailuksi. Vihamielisyys ei kadonnut, mutta se kesytettiin. Rituaaliset taistelut päättyivät hävinneen osapuolen alistumiseen ehdottomaan orjuuteen. Ajattelun perustaksi vakiintui oppi, jota huttit kutsuvat alistumisen doktriiniksi. Sen mukaan kaikki yhteiskunnallinen kehitys rakentuu alistumisen ja alistamisen ikuisesta vuorottelusta.

Huttien maailman eliöitä

Muinainen hutt

Hutt ottaa vastaan alamaisiaan

Kulttuurievoluutio ja Ikuisuuden doktriini

Huttien varsinainen sivilisaatio sai alkunsa noin 25 000 vuotta sitten, kun vihreä Kzer-za ("Ensimmäinen sytyttäjä") kehitti kansanrunouden mukaan ydinvoiman ja alisti kaikki huttien klaanit yhden ja saman hierarkian alle. On epäselvää, keksivätkö huttit avaruusmatkailun itsenäisesti vai varastivatko he opit tähtienvälisiin matkoihin joltain muulta, nyttemmin jo kadonneelta lajilta. Eeppisessä runoudessa ansio kaikesta on annettu Kzer-zalle, huttien suurimmalle kulttuuriheerokselle.

Varmaa on, että huttit levittäytyivät seuraavien vuosituhansien aikana Jousimiehen kiertaishaaran tähtijärjestelmiin. Kohdatessaan muita älyllisiä lajeja huttit esittivät aina saman valinnan rituaalisen taistelun muodossa. Voitetuilla oli kaksi vaihtoehtoa: orjuus palvelijoina tai sotaorjina. Vaihtoehdot esitettiin symbolisesti ojentamalla kahta hohtavaa sauvaa, valkoista ja mustaa. Palvelukseen antautuneiden hyvinvointi taattiin ja heille osoitettiin paikka huttien ahjomaailmoissa.

Sotaorjuuden valinneet lajit saivat etuoikeutetun aseman Hierarkian sisällä. Heillä oli pääsy nautintoihin ja rikkauksiin, jotka oli kielletty muilta orjilta. Vaikka harva kykeni vetämään vertoja huttien ruumiinvoimille, heidän ei lopulta tarvinnut enää itse taistella itse: orja-armeijat tekivät sen heidän puolestaan. Kun ihmiset polttivat vielä ensimmäisiä savitiiliään Kaldean Urissa huttien Hierarkiaan kuului jo kaksikymmentä orjalajia ja satoja asutettuja aurinkokuntia.

Ensimmäisen hierarkian nopea laajeneminen kylvi samalla siemenet sen tuhoon. Rituaalinen kilpailu sukukuntien välillä sai yhä tuhoisempia muotoja, kunnes noin 1 500 vuotta sitten koko huttien kotimaailma pyyhkiytyi kuolleeksi halkeavien atomien tulessa. Samalla useat orjarodut kapinoivat. Uuden hierarkian muodostumiseen meni useita satoja vuosia. Suullinen perinne ei säilyttänyt mitään "hampaan ja kynnen ajasta", jolloin harmaa Kohr-ah -klaani lujitti valtansa, kukisti orjakapinat ja kilpailevat klaanit.

Kohr-ah -klaanin kotimaailmaan Nal Huttaan perustettiin Toisen Hierarkian keskus ja klaanien neuvosto, jonka tarkoitus oli rajoittaa rituaalisen taistelun tuhoja ja ratkoa ristiriitoja. Kaikkien klaanien yhteiseksi kamppailupaikaksi määrättiin planeetta Kanli, "Verivihan maailma". Kohr-ah -hierarkin johtamasta pyhästä konsiilista tuli korkein vallanpitäjä. Kohr-ahien perustama uusi poliittinen järjestelmä sai nimen ikuisuuden doktriini.

Ihmiset kohtasivat huttit ensimmäistä kertaa tuhat vuotta sitten, kun Hegemoniasta kotoisin olevat kauppiaat levittäytyivät Jousimiehen kierteishaaraa pitkin galaktiseen etelään tutkimusretkillään. Satunnaiset kohtaamiset muuttuivat nopeasti vihamielisiksi, kun huttit tulkitsivat levittäytymisen huttien avaruuteen tarkoitukselliseksi loukkaukseksi. Hierarkia haastoi ihmiskunnan välittömään rituaaliseen sotaan maailmasta, jonka nimi oli Sa-matra, "Suuri haava".

Huttien sotalaivasto valmistautuu taisteluun

Hierarkian lippu

Kamppailu ihmisiä vastaan ja Loputtoman virtauksen doktriini

Hegemonian johtajat eivät täysin ymmärtäneet huttien toimintaa, mutta kokivat sen aggressiivisena ja uhkaavana. Hegemonian siirtokuntia puolustamaan lähetetty armeija ja laivasto-osasto voitti kaksi ensimmäistä taistelua, mutta kolmas päättyi huttien orja-armeijoiden täydelliseen voittoon. Perinteen mukaisesti huttit tarjosivat voitetuille kahta sauvaa – valkoista ja mustaa – alistumisen merkiksi. Hegemonian kenraali Konstantin Vorfolse ei tiennyt eleen merkitystä, vaan ampui huttien lähettilästä aluksensa pääionisointitykillä. Rangaistukseksi Vorfolse myöhemmin syötiin huttien konsiilin päivällisillä.

Huttien sääntöjen vastaisesti ihmiskunta ei alistunut. Kävi ilmi, ettei ihmisillä ollut edes kollektiivista johtoa. Nopeasti lisääntyviä lämminverisiä apinoita alkoi tappiosta huolimatta virrata huttien alueelle Galaktisesta Tasavallasta. Rangaistukseksi ikuisuuden doktriinin rikkomisesta konsiili määräsi kaikki ihmiset tuhottavaksi 20 000 valovuoden säteellä. Huttien motiivit pysyivät tuiki tuntemattomina ihmisille, jotka ihmettelivät, miksi huttien terminaatiolaivastot kääntyivät takaisin mielivaltaisen rajapyykin kohdalla.

Ihmiskunnan kasvava mahti pakotti arvioimaan Hierarkian toimintaperiaatteita uudelleen. Koska huttit eivät kyenneet alistamaan ihmiskuntaa tai pakottamaan sitä toimimaan omien sääntöjensä mukaan, valtaan nousivat kaupankävijöinä ja käsityöläisinä tunnetut ruskeat huttit Budhi-la Hestilic Amuran johdolla. Buhdi-lan oppi, Loputtoman virtauksen doktriini, tunnusti aiemmat säännöt klaanien välisestä kilpailusta, alistumisesta ja orjuudesta, mutta tuomitsi avoimen sodan. Kuten virtaava vesi on pysäyttämätön voima, koska se kiertää esteet ja kovertaa hitaasti puhki heikot kohdat, myös huttien tuli hänen mielestään käyttää ensisijaisesti pehmeää voimaa. Hierarkian tuli iskeä heikkoihin kohtiin ja hallita ihmisiä sisältäpäin. Näin huttit pyrkivät dominoimaan Linnunradan talouselämää.

Pian huttien suuri kauppatie, Ootmian Pabol, sitoi Hierarkian ja ihmisten valtakunnat toisiinsa rahavallan sitein. Huttien kauppamaailmoista Seheronista ja Nar Shaddaasta tuli koko Linnunradan suurimpia basaareja. Vanhan kilpailuvietin ajamana huttit lyllersivät tiensä korporaatioihin ja rahoituslaitoksiin. Tasavallan kasvaessa ja vahvistuessa kasvoi myöskin huttien rahavalta kaikkialla Linnunradan ulkoreunalla.

Suhde oli epäsymmetrinen. Huttit käyttivät vapaakauppaa ja orjatyövoimaa heikentääkseen kilpailijoitaan. He pyrkivät murentamaan tasavallan rakenteita ja pitämään sen sisäisesti riitaisena. Paras esimerkki huttien vaikutusvallasta oli Tasavallan kyvyttömyys puuttua orjuuteen. Hierarkia pysyi koko ajan suljettuna ulkopuoliselta pääomalta ja vaikutusvallalta.

Kun Tasavalta lopulta ajautui sisällissotaan, virtauksen doktriini joutui koetukselle. Kloonien sodassa Hierarkia vaurastui nopeasti käymällä kauppaa kummankin osapuolen kanssa. Sota tuotti kuitenkin suuria muutoksia Tasavallan rakenteisiin. Siitä tuli keskitetysti hallittu ja militarisoitu Imperiumi, joka kukisti kilpailijansa ja katkaisi vuosisatoja kestäneen parasiittisen suhteen huttien kanssa. Uusi järjestys ei sallinut kilpailevien varjohallitsijoiden olemassaoloa. Imperiumi pyrki ottamaan koko Linnunradan talouselämän omaan rautaiseen otteeseensa. Orjuus kriminalisoitiin kaikkialla paitsi huttien Hierarkiassa. Monet aiemmin arvostetut huttien raharuhtinaat leimattiin gangstereiksi ja rikollisiksi. Hierarkia on käynyt puolustuskannalle, kietoutunut itseensä kuin kotilo, ja odottaa pahojen aikojen menevän ohi – kuten ne aina lopulta menevät.