Kasimiria hakemassa

– Suuri Ebba suvaitsee vastaanottaa teidät nyt. Hän on parhaillaan leväkylvyssä. Minä olen C-4POL, teidän ystävällismielinen tulkkinne tänään.

Hämärästi valaistun loistoristeilijän orgaaniset ovet avautuivat. Näköalaikkunoista näkyi ainoastaan läheisen kaasujättiläisen smaragdinkarvainen ilmakehä. Näillä tienoilla planeetoilla ei ollut nimiä. Tianin kallein aarre, kulunut Navigaattorin Almanakka, tiesi sen vain tunnuksella RS 8531-463-6-236377-984-A5. Ebban liikkuva tukikohta oli sen tärkein nähtävyys. Tällä hetkellä Sapa Kuti ahmi heliumia kaasukehän yläkerroksista samalla kun sen kuningatar nautti leväkylvyistä, puhdistajarapujen poistaessa samalla epäpuhtauksia ruhostaan. Tian kohotti hattuaan tervehdykseksi.

– Oi Ebba, olen tullut henkilökohtaisesti osoittamaan kunnioitustani ja pyytämään sinulta palvelusta. Tiedät, ettei liiketoimemme menneet täysin suunnitelmien mukaisesti. Hegen Hub on muuttunut sotatoimialueeksi. Osoituksena alamaisuudesta ja hyvästä tahdosta olen tullut tuomaan sinulle kuuluvat kymmenykset henkilökohtaisesti. Olen myös tuonut sinulle lahjaksi tämän sammiollisen hyperajossa tislattua Janxin ponua ja tämän harvinaisen abyssarilaisen purppuramadon. Toivon että löydät armon sydämistäsi ja vapautat panttina pitämäsi Kasimirin, jotta pääsemme mahdollisimman nopeasti suunnittelemaan tämän vuoden liiketoimia. Palvelijanne nyt ja aina.

– CHAY KURUTA APAMUWAY.

– Suuri Ebba haluaa maistaa lahjojanne. Asettakaa laatikkonne tähän läpivalaisimeen.

– REGALOQA ALLINPAQMI.

–Ebban mielestä matonne oli miellyttävän pistävä ja rapea. Hän pitää lahjaa hyväksyttävänä ja harkitsee pyyntöänne.

– ICHAQA TARDEÑAN KASHANKI, CHAYMI PAGANAYKI KANQA. MANA CHAYQA KAS QHEPAN.

–Ebba sanoo että olette silti myöhässä ja teidän on maksettava siitä. Sadan prosentin korotus. Muuten ystävänne pysyy täällä muiden maksamattomien velallisten joukossa koriste-esineenä.

Tian Jasek ja C-4POL.

Sapa Kutin uumenissa

RS 8531-463-6-236377-984-A5

– Oi suuri Ebba, olette sekä armollinen että viisas. Hierarkian sääntöjen mukaisesti en ryhdy tinkimään vaan hyväksyn asettamanne ehdot. Vuoden kuluttua maksamme siis kaksinkertaisen koron, eli 23 prosenttia. Tratoqa llank’ashanmi.

– Suvainnette seurata minua kylmiöön, näytän teille missä ystävänne pidetään. Voitte tilata hänelle kotiinkuljetuksen joko pikapakettina tai kuriiripostina. Toimitusmaksuna hyväksymme käteisen, puhtaan platinan tai verellä allekirjoitetun henkilökohtaisen vekselin. Luottokortit eivät valitettavasti kelpaa. Tällä seinällä näette viimeisimmän miehen joka yritti maksaa katteettomalla kortilla. Ebba istui hänen päälleen ennen jäädyttämistä, siksi hän on hieman littana. Te orgaaniset olennot olette niin kovin pehmeitä.

– Maksan Hegemonian drakmoilla. Siirtäkää Kasimir ruumaan, olen nähnyt isompienkin pakettien katoavan postissa.

Toinen nippu Hegemonian drakmoja kuului romunkerääjälle, joka oli suostunut hyppäämään näin kauas pois reitiltä tuntemattomiin tähtijärjestelmiin. Ridton Salvage oli edelleen muutaman palveluksen pystyssä.... Nyt romunkeräysalus Leggatt kiisi avaruutta taivuttaen kohti Jaminerea. Kiireelliseen matkaan oli palanut jo sievoinen summa rahaa. Ensin vuorosukkulalla Tau Verdestä Sevastopoliin, jonne kaikki lähitienoon romunkerääjät olivat kerääntyneet kuin korpit haaskalle seulomaan Hegen Hubin taisteluissa tuhoutuneita hylkyjä. Rahanarvoinen vinkki oli vaihdettu palvelukseen; kiertopolku asumattomien tähtitarhojen kautta ei välttämättä ollut kippari Josip Brozin mieleen, mutta mitäpä mies ei tekisi kirjekuorellisesta aitoja ja verovapaita timantteja. Lyhyt pysähdys Jamineressa, pakollinen illallinen Kasimirin vaimon ja lasten luona, pakasteen sulatus. Goedendagin pitäisi saapua piakkoin.

– Kasimir, tapasin Tau Verdessä yhden vanhoista separatisteista. Ritari Joren Vorhalas, entinen Itsenäisten aurinkokuntien yhteisön kenraali. Hän ei ollut antautunut; hänet oli vain unohdettu. Hän tunsi Tsienin. Tsien ja muut lentäjät olivat elossa kun he erosivat sodan lopussa. Hän voi elää yhä. Ulkoreuna on täynnä kartoittamattomia aurinkokuntia. Luoja tietää kuinka monta ritari Vorhalasin kaltaista entistä separatistia tuolla voi olla. Linnoittautuneena syrjäseuduille, luoksepääsemättömiin paikkoihin, hajallaan ympäri autiuden merta.

– Lakkasin uskomasta tähän mahdollisuuteen jo kauan sitten. Vorhalas puhalsi toivon kipinän jälleen kytemään. Tiedän, että tämä on uhkayritys, toiveajattelua. Mutta kaikki hyvät asiat tässä maailmassa rakentuvat toivolle. Olen päättänyt kirjoittaa kirjeen.